23.6.2020

Miten lapset kokivat erikoisen koronakevään?

Pelastakaa Lapset toteuttaa vuosittain Lapsen ääni- kyselyn. Kyselyn tarkoituksena on tuoda lasten oma ääni osaksi arkea ja  laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksentekoa.

Vuoden 2020 kyselyllä ”Lasten näkemyksiä koronakeväästä” selvitettiin13-17-vuotiaiden kokemuksia pandemian aiheuttamista poikkeusoloista arjen, koulunkäynnin, vapaa-ajan, harrastusten ja henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Kyselyyn vastasi 3129 lasta eri puolilta Suomea ja se tehtiin verkossa 6.-26.4.2020.

Poikkeusolot vaikuttivat lasten elämään huomattavasti: koulujen opetus järjestettiin etänä, kavereiden tapaaminen hankaloitui, harrastumahdollisuudet supistuivat ja vapaa-ajan viettäminen muuttui. Lapset tunsivat avuttomuutta, kun eivät voineet itse vaikuttaa millään tavalla tilanteeseen.

Useampi kuin joka neljäs kyselyyn vastannut lapsi koki henkisen hyvinvointinsa huonoksi tai melko huonoksi. Reilusti yli puolet vastanneista tunsi olonsa aikaisempaa yksinäisemmäksi. Useampi kuin joka kolmas – siis yli 1000 – oli huolissaan huoltajansa tai huoltajiensa jaksamisesta. Joka neljäs sanoi huoltajien stressin vaikuttavan perheen ilmapiiriin.Yli 1000 lapsista kertoi perheessä riideltävän aiempaa enemmän.

Lasten mielestä perhe sai liian vähän tukea ja se aiheutti stressiä ja huolta.

Poikkeusolot vaikuttivat erityisesti matalatuloisten perheiden lapsiin, joista lähes puolet sanoi perheensä toimeentulon heikentyneen poikkeusolojen vuoksi. He kertoivat muita lapsia useammin heikentyneestä hyvinvoinnista, koulunkäynnin haasteista ja perheen tuen tarpeen lisääntymisestä. Usea lapsi kertoi, ettei saanut lämmintä tai ravitsevaa lounasta päivisin kouluruokailun tauottua. Matalatuloisten perheiden lapsista yli puolet oli huolissaan perheen toimeentulosta.

75% vastanneista koki opinnoissa pärjäämisen vaikeutuneen tai heikentyneen etäopiskelun vuoksi. Opiskeluvälineet olivat puutteelliset 12%:lla vastanneista ja matalatuloisten lasten kohdalla näin oli 18%:lla.

Jatkossa valtion ja kuntien tehtävänä onkin huolehtia siitä, että lapset ja heidän perheensä saavat riittävästi tukea ja apua selvitäkseen arjesta. Palvelujen supistamista tulee tässä vaiheessa kaikin keinoin välttää.

Kuopion Pelastakaa Lapset ry jakoi kevään 2020 aikana Kuopion diakoniatyön kautta 195 kpl 70 euron lahjakorttia vähävaraisille lapsiperheille. Tästä suuri kiitos valtakunnalliseen Pelastakaa Lasten keräykseen osallistuneille.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

 

PAHA VOI OLLA HYVÄ – VAI VOIKO?

Tiedotusvälineet ovat pullollaan tietoja, uutisia ja myös ihmisten tuntemuksia tänä päivänä, kun korona-virus – paha muukalainen – on vallannut koko maapallon. Lapset ovat olleet jo kuukauden etäopiskelussa kotonaan, ja moni vanhempi on siirtänyt työtehtävänsä etäyhteyden päähän.

Voisiko ajatella niin, että tämä paha muukalainen saattaisikin saada aikaan jotain hyvää kaiken pahan lisäksi? Kyllä minä ainakin näen suuren mahdollisuuden aivan uudenlaisen ajanlaskun alkuun. Ehkäpä voimme tulevaisuudessa säilyttää jotain siitä hyvästä, mitä paha on tuonut mukanaan.

Vanhemmat ovat ehkä huomanneet, että osa lapsista on herännyt opiskelemaan etäopiskelussa aivan uudelle innolla. Toki jotkut ovat kokeneet, että opiskelu on vaikeampaa etänä. Varmaan yhtä moni on huomannut kykenevänsä paremmin keskittymään rauhallisessa ympäristössä. Jotkut lapset ovat laittaneet tsemppi-vaihteen päälle.

Olen lukenut muutamia lehtijuttuja, joissa lapsi/ nuori on kertonut siitä, miten on onnellinen, kun kukaan ei nyt kiusaa häntä. Tällainen lapsi on voinut keskittyä opiskeluun sen sijaan, että olisi tarvinnut pelätä kouluun menoa. Kiusatuille lapsille etäkoulu on tuonut paljon hyvää. Niin kauan kuin kiusaamista ei ole saatu kokonaan kitkettyä pois koulumaailmasta, emme voi muuta kuin olla iloisia lasten puolesta, joille etäkoulu on tuonut helpotusta elämään.

Ensisilmäyksellä voisi kuvitella, että kavereiden tapaamattomuus olisi lapselle pelkästään huono asia. Sen voi nähdä toisinkin, jopa hyvänä. Sen jälkeen, kun tapaamiset voidaan taas toteuttaa, lapsi osaa ehkä entistä paremmin arvostaa kavereita ja ystävyyttä. Ne eivät ole itsestään selvyyksiä. Ystävän kanssa yhdessä olemisen voi menettää monella muullakin tavalla. Nyt se joudutaan tekemään näin. Uudelleen tapaaminen on sitäkin arvokkaampaa ja parempaa.

Useissa perheissa on mahdollisesti huomattu, miten perheenjäsenten välinen yhteinen aika on lisääntynyt. On keksitty uudenlaista tekemistä yhdessä. Vanhemmilla on nyt ollut enemmän aikaa lasten kanssa puuhailuun ja tekemisen ideointiin. Ja sehän on hyvä asia.

Kun kaikki ovat kotona yhtä aikaa, on perheissä ehkä aloitettu yhteiset, kauan kaivatut ruokailut. Kun koko perhe on paikalla, on voitu yhdessä ulkoilla. On kaivettu esille luontopolkujen reittikartat ja menty perheen kanssa laavulle makkaranpaistoon.

Paha voi siis olla myös hyvä. On kyse asennoitumista. Näemmekö vesilasin puoliksi täynnä vai tyhjänä. Löytäkäämme hyviä asioita myös huonoina aikoina.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

24.2.2020

Olemmeko vieläkään vapaita ja tasa-arvoisia?

Miltä sinusta mahtaisi tuntua, jos Kuopion puolittaisi kivimuuri ja sen päällä piikkilanka-aita? Sinä asuisit aidan toisella puolella ja muut sukulaisesi ja osa ystävistäsi asuisivat aidan toisella puolella. Kenelläkään teistä ei olisi mahdollisuutta tavata toisianne.

Toinen puoli Kuopiosta kehittyisi ja toinen puoli taantuisi tai jäisi paikalleen. Toisella puolella lapsilla olisi mahdollisuus opiskella vieraita kieliä, toisella puolella vain yhtä ja ainutta vierasta kieltä.

Toisella puolella lapset näkisivät televisiosta erimaalaisia lasten ohjelmia, toisella puolella tätä mahdollisuutta ei olisi. Toisella puolella lapset saisivat käyttöönsä koulussa tietokoneet ja kännykät, toisella puolella eivät.

Tätä vertailua voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Näitä ajatuksia tuli mieleeeni vastikään käydessäni Saksan pääkaupungissa Berliinissä, jossa kaupungin halkaisi aikoinaan muuri. Siellä useat perheet joutuivat toisistaan erilleen ja toinen puoli kaupungista kehittyi ja toinen puoli taantui.
Berliinin muuri oli pystyssä lähes 30 vuotta, jonka jälkeen vuonna 1989 muuria alettiin purkaa ja kansa sai vapaasti liikkua toiselta puolelta toiselle puolelle. Muurin rakentamisen aikaan vuonna 1960 lapsena olleet saattoivat nähdä isovanhempansa vasta yli 30 vuotiaina.

Edelleenkin meillä on olemassa ihmisten välisiä henkisiä muureja. Saatamme olla ennakkoluuloisia kohtaamaan muualta Suomeen muuttaneita. Emme hyväksy erilaisuutta, vaan vaadimme kaiken olevan samankaltaista. Kohtelemme ihmisiä eriarvoisesti.
Pieni lapsi oppii arvostamaan toisia ihmisiä sen perusteella, miten hänen vanhempansa osaavat toisia arvostaa. Pieni ihminen oppii hyväksymään erilaisuuden, jos vanhempi sen hyväksyy. Lapsi oppii kohtalemaan ihmisiä samanarvoisina olivatpa he millaisia tahansa, jos vanhemmat antavat siihen mallin.

Meidän velvollisuutemme aikuisina ja vanhempina on luoda lapsillemme ympäristö, jossa kaikki voivat kokea olevansa hyväksyttyjä eikä ketään jätetä ulkopuolelle. Kaikilla pitää olla vapaus omaan mielipiteeseen ja oikeus ilmaista se. Kaikilla pitää olla oikeus liikkua vapaasti ilman, että kukaan asettaa sille rajoja. Kaikilla pitää olla oikeus elää vapaana kiusaamisesta ja loukkaamisesta.

Me olemme saaneet elää yli 70 vuotta vapaassa maassa ja meillä on ollut oikeus vapaasti ilmaista mielipiteemme. Pitäkäämme siitä kiinni ja opettakaamme lapsemme siihen. Emme kuitenkaan ole vielä saavuttaneet tasa-arvoa, koska meillä on hyvin toimeentulevia ja köyhiä. Meidän tulee kaikkien tavoitella tasa-arvoista maailmaa.

”Olet oppinut, mitä vapaus on. Älä koskaan unohda sitä”, luki erään taiteilijan maalaamassa kuvassa muistoksi jätetyssä Berliinin muurin osassa. Siinäpä meille kaikille oppimista.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

 

26.1.2020

Lapsiperheköyhyys on todellista

Pelastakaa Lapset teki vuonna 2019 valtakunnallisen Lapsen ääni kyselyn 13-17-vuotiaille. Kyselyyn vastasi 565 lasta. Sen tarkoitus oli tuoda lasten ääni osaksi yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksentekoa. Kyselyssä kartoitettiin lasten tulevaisuuden suunnitelmia ja unelmia ja erityisesti  sitä, minkälaisia vaikutuksia lasten köyhyyskokemuksilla on heidän tulevaisuuden suunnitelmiinsa.

Tiedetään, että vähävaraisuus aiheuttaa mm. stressiä, näköalattomuutta, epävarmuutta ja kiristyneen ilmapiirin. Köyhien perheiden lapsista 83%:lla on erityisen korkea huoli henkisestä hyvinvoinnista tulevaisuudessa. Lapsena koettu köyhyys voi heijastua pitkälle aikuisuuteen.

11% kyselyyn vastanneista kertoi olevansa ”köyhä” tai ” melko köyhä”. Tämä arvio perustui lapsen omiin kokemuksiin. Se on yhteneväinen Tilastokeskuksen vuoden 2017 selvityksen mukaan, jossa noin 12% väestöstä oli pienituloisia kotitalouksia. Köyhyys on yleisempää yksinhuoltajaperheissä, joiden lapsista 23% arvioi olevansa ”köyhä” tai ”melko köyhä”.

Köyhyys näkyy lasten arjessa materiaalisen omaisuuden puutteena. On puutetta esimerkiksi riittävän tilavasta kodista, ruoasta, lääkkeistä ja sähköstä. Yksi yleisimmistä syistä maksullisen harrastuksen ulkopuolella jäämiseen oli perheen rahatilanne. Lasten mielestä perheellä ei ole rahaa mihinkään ”ylimääräiseen” eivätkä he halua olla vanhemmilleen rasituksena. Köyhiksi tai melko köyhiksi itsensä määritelleistä lapsista syyllisyyttä perheen rahatilanteen vuoksi oli kokenut 76%.

Kolmasosa vähävaraisten perheiden lapsista kertoi tulleensa kiusatuksi perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Kiusaamista saattoivat aiheuttaa kierrätetyt vaatteet tai erilainen puhelin.

Kyselyn perusteella lapset haaveilevat hyvin perinteisistä asioista. Unelmana oli mm. mielekäs opiskelupaikka, oma perhe ja koti sekä tulevaisuus ilman suuria huolia arjessa. Yksi yleisimmistä haaveista lapsilla oli matkustaa ulkomaille. Vähävaraisten perheiden lapset totesivat, että heidän mahdollisuutensa matkustella ovat huonot perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. 16% köyhien perheiden lapsista kokivat, etteivät he koskaan voi saavuttaa unelmiaan.

Lapset kaipasivat kannustusta vanhemmiltaan. 40% vähävaraisista lapsista koki, että heidän tulevaisuuden suunnitelmiinsa on suhtauduttu vähättelevästi. Lapset kaipaavat aitoa kuuntelemista, tukea ja apua saavuttaakseen itselleen asetetut tavoitteet.

Kyselyn perusteella lapset haluavat vaikuttaa ja olla mukana heitä koskevassa päätöksenteossa. He toivovat tulevansa kohdatuksi aikuisten tavoin arvostettuna jäsenenä yhteisössään sekä koulu- ja kotiympäristössä. He haluavat myös tietoa, minkälaisia keskusteluja heidän ympärillään käydään.

Kuopion Pelastakaa Lapset ry on monessa eri yhteydessä korostanut lapsen äänen kuulemista päätöksenteossa. Olemme esittäneet toiveen, että Kuopion kaupunki ottaisi oikeasti käyttöön lapsivaikutusten arvioinnin ja että kaikessa lapsia koskevissa päätöksissä otettaisiin huomioon lapsen etu.

Kuopion Pelastakaa Lapset ry myönsi vuonna 2019 Eväitä Elämälle-ohjelman puitteissa 67 vähävaraiselle kuopiolaiselle lapselle yli 20000 euroa harrastus- ja oppimateriaalikuluihin ja jouluavustusta sai 64 lasta. Haluamme julkisesti kiittää kaikkia teitä vapaehtoisia, yksityishenkilöitä, yrityksiä ja yhdistyksiä saamastamme avusta. Yhdessä olemme voineet auttaa niitä lapsia, jotka ovat eniten apuamme tarvinneet.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

7.11.2019

Unohdetaanko jälleen lapsi?

Kuopiossa käydään joka vuosi keskustelua rahojen riittävyydestä, kun tehdään seuraavan vuoden talousarviota. Rahan riittävyys vaatii asioiden priorisointia. Raha riittää siihen, mikä koetaan tarpeelliseksi. Nyt näyttää siltä, että lasta ei koeta tarpeelliseksi.

Savon Sanomat uutisoi , että ”Viikate leikka kursseja ja erityisopetusta” (SS 31.10.). Lasten koulu- ja varhaiskasvatusmenoista ollaan leikkaamassa useita miljoonia euroja.

Suomi on allekirjoittanut YK:n lapsenoikeuksien sopimuksen, joka on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus. Siinä on säädöksiä siitä, miten lapsia tulee kohdella ja miten heistä tulee huolehtia. Se on työkalu, joka on tarkoitettu lapsiystävällisen yhteiskunnan luomiseksi. Se velvoittaa meitä kuten Suomen laki. Ikävä kyllä Kuopiota se ei näytä velvoittavan.

Lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu. Tämä on unohtunut nyt Kuopiossa. Lapsen etu ei voi olla kysymyksessä, kun lasten koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta supistetaan, vaikka tilanne vaatisi resurssien lisäämistä. Syksyllä tapahtuneen koulusurman yhteydessä luvattiin, että resurssilisäystä saadaan mm. koulukuraattoreiden määrään. Nyt tämä esitys ollaan vetämässä pois.

Nyt tulee ehdottomasti tehdä arviointi siitä, mitä vaikutuksia tulevilla supistuksilla on lasten hyvinvointiin ennen kaikkea sosiaalisella ja psykologisella tasolla.

Kuopion kaupungin virkamiehet ja päättäjät eivät vieläkään ymmärrä sitä, että lapsivaikutusten arviointi tulee tehdä aina, kun päätetään lapsia koskevista asioista.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

19.7.2019

LAPSIVAIKUTUSTEN ARVIOINTI ON TEHTÄVÄ PERUSTEELLISESTI

Esa Iivonen, Kirsi Pollari ja Viivi Tikanmäki, lapsivaikutusten arvioinnin gurut Suomessa, toivat esille ( SS 14.7.2019) lapsivaikutusten arvioinnin tärkeyden valtiollisessa ja kunnallisessa päätöksenteossa.

He korostivat sitä, että lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi on sisällytettävä lainsäädäntöön ja budjetin valmisteluun niin valtiollisella kuin kunnallisellakin tasolla. Henkilöstöä on koulutettava arvioinnin tekoon ja johdon on sitouduttava arviointien toteuttamiseen. Mielestäni myös seuranta on järjestettävä valtion ja kuntien päätöksenteossa. Myös sanktioita on syytä miettiä, ellei lapsivaiktusten arviointia tehdä.

Kuopion kaupunginvaltuusto on päättänyt pari vuotta sitten, että Kuopiossa tehdään lapsivaikutusten arviointi lapsia koskevissa päätöksissä. Onko tämä päätös jäänyt vain kuolleeksi kirjaimeksi? Ovatko päättäjät ymmärtäneet, mitä lapsivaikutusten arviointi tarkoittaa ja miten se on tehtävä?

On hienoa, että nykyinen hallitus on suunnitellut, että varhaiskasvatuksessa palataan entisiin ryhmäkokoihin. Lisäksi palautetaan jokaisen lapsen oikeus täysiaikaiseen varhaiskasvatukseen riippumatta siitä, ovatko vanhemmat työssä, opiskelevat vai ovat työttömiä. Tähän olisi Kuopiossa ollut mahdollisuus jo aiemminkin. Joissakin kunnissa ryhmäkokoja ei suurennettu eikä lapsilta viety oikeutta täysiaikaiseen varhaiskasvatukseen. Kuopiossa se tehtiin. Kuopio ei vaivautunut tekemään lapsivaikutusten arviointia. Päätös olisi ollut mahdollisesti toinen, jos arviointi olisi tehty ja sen tuloksia noudatettu.

Lapsivaikutusten arviointia ei tehdä hetkessä, vaan se vaatii aikaa ja paneutumista. Vaikutukset lapsen ja perheiden kannalta on selvitettävä ainakin fyysisten, sosiaaliaalisten, psyykkisten ja taloudellisten tekijöiden osalta. Hyvää selvitystä ei tehdä pelkästään taloudellisista vaikutuksista niin kuin herkästi luullaan. Muut osa-alueet ovat lapsen edun kannalta tärkeimmät. Lapsivaikutusten arviointi on tehtävä perusteellisesti. Olisiko syytä tehdä arvioinnit kerralla kunnolla, jotta päästäisiin lapsen edun toteutumiseen.

Kuopiohan tavoittelee lapsiystävällisen kunnan titteliä. Se vaatii mielestäni järjestelmällistä lapsivaikutusten arvioinnin käyttöön ottoa. Eri hallinnonaloilla tulisikin olla henkilö/ henkilöitä, joiden vastuulla arviointien tekeminen on. Näillä henkilöillä tulisi olla kyky tehdä lapsivaiktusten arvio perusteellisesti ja kyky kuulla ja kuunnella lapsia sekä perheitä.

Kun kyseessä on lapsia ja lapsiperheitä koskettava ja hyvinvointiin liittyvä asia, tulee lasten ja perheiden mielipiteitä kuunnella ja kuulla erityisen tarkasti. Kuuleminen tulee järjestää kaikille lapsille ja vanhemmille, joita päätökset koskevat. Nykyajan teknisin välein tämä on täysin mahdollista. Tästä vaatimuksesta kaupunki ei voi vetäytyä.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

9.4.2019

Yhtäkään lasta ei saa jättää

Kansainvälinen Pelastakaa Lapset täyttää tänä vuonna 100 vuotta.

YK:ssa lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin 1989 . Sopimus on ollut Suomessa voimassa vuodesta 1991. Sopimus velvoittaa Suomea samalla lailla kuin laki. Se on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus, joka sisältää säädöksiä siitä, miten lapsia tulee kohdella ja miten heistä tulee huolehtia. Sopimus on arjen työkalu, joka on tarkoitettu meille kaikille lapsiystävällisen yhteiskunnan luomiseksi.

Suomessa Pelastakaa Lapset on tehnyt eduskuntavaalien alla vaaliohjelman 2019, jossa  esitetään niitä asioita, joita seuraavan hallituksen tulee ottaa huomioon.

Pelastakaa Lapset esittää, että tulevan hallituksen tärkein tehtävä on varmistaa, ettei yhtäkään lasta jätetä. Erityisen tärkeää on puolustaa kaikkein heikoimmassa ja haavoittavimmassa asemassa olevia lapsia.

Toisen asteen koulutuksen maksuttomuudesta tulee tehdä päätös seuraavalla vaalikaudella.

Hallituksen tulee tukea lasten ja nuorten yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua harrastuksiin. Vähävaraisten perheiden elämää helpottavaan perhepolitiikkaan tulee sitoutua ja sen tulee pohjautua lasten ja perheiden antamaan tietoon. Toisin sanoen lapsia ja perheita on kuultava.

Lapsivaikutusten (LAVA) arvioinnin tekemisestä on säädettävä lailla. Lapsen edun mukaista päätöksentekoa edistetään silloin, kun lapsivaikutusten arviointi sisällytetaan osaksi valmistelu- ja päätöksentekoprosesseja

Perhevapaiden uudistus tulee tehdä. Ansiosidonnaista perhevapaata on pidennettävä ensisijaisesti isän osuutta kasvattamalla. Perhevapaauudistuksessa lapsi tai kumpikaan vanhemmista ei saa joutua heikompaan asemaan kuin nykyisin.

Pelastakaa Lasten mielestä seuraavan hallituksen tulee varmistaa lastensuojelun laatu ja resurssit sekä jatkaa palveluiden painopisteen siirtämistä ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen

Pelastakaa lapset vaatii, että sota lapsia vastaan on lopetettava. Seuraavalla hallituskaudella tulee ottaa kantaa kansainvälisen oikeuden rikkomuksia vastaan ja toimia rikkomuksiin syyllistyneiden tuomiseksi oikeuden eteen. Lasten suojelu on nostettava konflikteissa avun keskiöön. Suomi ei saa viedä sotamateriaalia sotaa käyviin maihin.

Lapsia tulee suojella seksuaaliväkivallalta. Resursseja on lisättävä ennaltaehkäisyyn, poliisiin ja syyttäjiin, uhriksi joutuneen ammattitaitoiseen ja laadukkaaseen hoitoon. Seksuaalirikoslain uudistusta on myös kiirehdittävä.

Tässä joitakin kohtia vaaliohjelmasta, joka voi olla tiekarttana eduskuntaan valittaville Savo-Karjalan kansanedustajille.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

 

12.3.2019

LAPSELLA ON OIKEUKSIA

Tämä tulee jokaisen suomalaisen muistaa, jotta voimme parantaa lastemme hyvinvointia.

Kansainvälinen Pelastakaa Lapset täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Vuonna 1919 englantilainen Eglantyne Jebb muutti historian kulkua julistamalla, että kaikilla lapsilla on oikeuksia. Tämä vallankumouksellinen ajatus tuli YK:n lapsenoikeuksien perustaksi ja ohjasi maapallon laajuista liikettä tekemään maailmasta paremman paikan lapsille.

Vuosisadan ajan Pelastakaa Lapset on auttanut pelastamaan lapsia kuolemalta. Siitä huolimatta maailmassa kuolee miljoonia lapsia sairauksiin ja nälkään, on vailla koulutusta ja kokee väkivaltaa.

Pelastakaa Lapset jatkaa työtään lapsikuolleisuuden vähentämiseksi, aliravittujen auttamiseksi, koulutuksen varmistamiseksi kaikille maailman lapsille, suojelemalla lapsia konflikteissa ja vaikuttamalla siihen, etteivät lapset alistu väkivallalle.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa vuonna 1989 ja Suomessa sopimus astui voimaan vuonna 1991. Sopimus velvoittaa Suomea samalla lailla kuin laki.

Suomen Pelastakaa Lapset on osa kansainvälistä Pelastakaa Lapset – liikettä. Se edistää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista Suomessa ja kansainvälisesti. Kuopion Pelastakaa Lapset ry on yksi Suomen Pelastakaa Lasten 76 jäsenjärjestöstä. Me autamme kuopiolaisia ja Kuopion ympäristössä eläviä vähävaraisia, kaikkein haavoittavimmissa olosuhteissa eläviä lapsia mm. harrastusmenoissa ja toisen asteen oppimateriaalimenoissa.

YK:n lapsenoikeuksien sopimus on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus, johon lähes kaikki maailman maat ovat sitoutuneet. Se sisältää säädöksiä siitä, miten lapsia tulee kohdella ja miten heistä tulee huolehtia. Sopimus on arjen työkalu, joka on tarkoitettu meille kaikille lapsiystävällisen yhteiskunnan luomiseksi.

Lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu. Tämä on unohtunut useissa päätöksissä mm. Kuopiossa. Hyvin harvoin on tehty päätösten lapsivaikutusten arviointia, jonka pitäisi olla itsestään selvyys.

Sopimus velvoittaa siihen, että lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä ja saada tietoa häntä koskevissa asioissa hänen kehitystasoaan vastaavalla tavalla. Päätöksiä tehtäessä vain harvoin kysytään lasten ja heidän perheidensä mielipidettä, ja päätöksistä informoidaan huonosti

Jokaisella lapsella on oikeus elämään ja kehittymiseen. Suomen valtion ja kuntien tulee taata se. Jokainen lapsi kasvaa ja kehittyy omaa vauhtiaan, eikä sitä saa kukaan kiirehtiä. Toisaalta lapsen tulee saada aikuisten tukea kasvussaan. Jokaisella lapsella on oikeus olla lapsi.

Kaikki lapset ovat tasa-arvoisia eikä ketään saa jättää yksin eikä syrjiä. Siksi kiusaamiseen tulee puuttua erityisen vakavasti. Kouluaikana vastuu lapsesta on opettajilla ja muulla koulun henkilökunnalla. Muutoin vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. On tärkeää muistaa opettaa lapselle toisten ihmisten kunnioitus ja syrjimättömyys.

Jokaisella lapsella tulee olla riittävä elintaso. Tämä tulisi muistaa myös Kuopiossa, jossa lapsiperheiden köyhyys on todellisuutta. Riittävä elintaso takaa sen, että lapsen oikeus leikkiin, vapaa-aikaan ja harrastuksiin mahdollistuu. Vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että lapsi saa myös riittävän levon.

Suomen valtion tehtävä on tiedottaa lapsen oikeuksista. Tiedottamisen pitäisi olla jatkuvaa, mutta se on unohtunut. YK:n lapsen oikeudet pitäisi olla jokaisen päättäjän ja virkamiehen tiedossa ja heidän tulisi noudattaa niitä ja toimia siten lapsen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

26.2.2019

Miksi nuoret jäävät vaille apua?

Jokin aika sitten Savon Sanomat nosti näyttävästi esille kuopiolaisten lasten huume- ja mielenterveysongelmat. Nämä asiat ovat olleet ammattilaisten tiedossa jo useamman vuoden ajan ja niistä on myös julkisuudessa kerrottu. Missä on mennyt pieleen, kun niihin ei ole reagoitu?
Huoli on siitä, ettei kaupungissa ole tarjolla riittävästi apua sitä tarvitseville lapsille. Apua voisi ollakin, jos se olisi oikein kohdennettu ja osattaisiin puuttua riittävän varhain.

Ongelmat ovat päässeet tosi pitkälle siinä vaiheessa, kun tarvitaan puuttua huumeiden käyttöön tai lapsi tarvitsee mielenterveysapua. Sopiikin kysyä, missä ovat olleet ennakoivat ja ehkäisevät toimet? Missä on ollut aito viranomaisten välinen yhteistyö? Miksi ei ole osattu puuttua varhain?

Jo 2000-luvun puolivälissä Kuopion kaupunki koulutti ammattilaisia ottamaan puheeksi lapsen ja perheen vaikeudet, puuttumaan niihin varhain, kuulemaan ja kuuntelemaan lasta ja perhettä. On koulutettu verkostoyhteistyöhön ja moniammatilliseen työhön. Mihin kaikki tämä koulutustieto on kadonnut?

Kuopiossa on ollut monia hienoja hankkeita lasten olosuhteiden kohentamiseksi. On kehitetty uusia toimintatapoja ja menetelmiä. Kun hankkeet ovat päättyneet, kehitys on pysähtynyt eikä jo kehitettyä uutta ole saatu juurtumaan.

Hallituksen lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisohjelman LAPEn odotetaan tuovan muutosta nykytilanteeseen. Kuitenkaan rahaa ei ole tulossa lisää, joten henkilöstön lisääminen ei tule onnistumaan. Nyt on sitten korkea aika ottaa käyttöön uudet toimintatavat ja säilyttää sekä nostaa esille hyväksi koetut vanhat.

Mielestäni pitkälle on kyse päätöksentekijöiden ja ammattilaisten asenteista. Vanhoja, toimimattomia työskentelytapoja ei ole oltu valmiita muuttamaan. Päättäjät eivät ole aidosti ymmärtäneet lasten hätää ja ammattilaisten huolta. On kyse priorisoinnista. Avataanko rahapussin nyörit lasten hyvinvointiin ja heitä auttaviin palveluihin vai johonkin vähemmän olennaiseen.

Mitä sitten tulisi tehdä, jotta lapset ja lapsiperheet saisivat hätäänsä apua? On muistettava, että lapsella on oikeuksia. Ongelmia tulee osata ennakoida ja ehkäistä. Ongelmiin on puututtava varhain. Jokaiselle apua tarvitsevalle lapselle tulee antaa aikaa ja hänen tulee voida luottaa auttajaansa. Asenteiden on muututtava, vanhat hyväksi koetut toimintamallit on säilytettävä ja uudet otettava käyttöön. Esimiesten ja päättäjien on tuettava ja vaadittava muutosta.

Eeva Heinonen
sosiaalityöntekijä (el)
Kuopion Pelastakaa Lapset ry
puheenjohtaja

 

2.1.2019

Mummin ihmeellinen taika

Mummit ja ukit, mummot ja papat, mummat ja vaarit, isovanhemmat ovat lapsen elämässä todella tärkeitä. Jokaisella lapsella on oikeus isovanhempiinsa ja toivottavasti kaikilla lapsilla on siihen mahdollisuus.

Mummeilla on kuulemma taikavoimia. Näin on minulle kerrottu. Olen seurannut viisi-, neljä- ja kolmevuotiaan lapsen elämää suurella mielenkiinnolla.

Oli kylmä syysilta ja 5- ja 4-vuotiaat sisarukset olivat jääneet mummin ja ukin hoitoon omaan kotiinsa äidin ja isän ollessa myöhän töissä. Oli tarkoitus, että ennen nukkumaanmenoa vielä leikitään hiukan sisällä ja sitten rauhoitutaan sadun ääressä. Leikiksi valikoitui jääkiekon pelaaminen sählymailalla ja pallolla. Nelivuotias halusi edustaa Tapparaa ja viisivuotias  Kalpaa. Nelivuotiaan mielestä viisivuotias pelasi väärin ja siitä syntyi tietysti tappelu. Nelivuotias löi viisivuotiasta, johon sattui niin kovasti, että itku tuli. Viisivuotiasta lohdutettiin ja mummin taikakäsi talutti nelivuotiaan hänen omaan huoneeseensa keskustelemaan.

Nelivuotias oli mummille hyvin uhmakas, mutta pian uhmakkuus hävisi ja saatettiin keskustella rauhassa siitä, miten ketään ei saa koskaan lyödä. Mummi kertoi nelivuotiaalle, miten tärkeä on osata pyytää anteeksi, kun on tehnyt väärin. Niinpä nelivuotias kävelikin ilman eri kehotusta huoneestaan viisivuotiaan luokse, halasi ja pyysi anteeksi.

Lapset kävivät iltasadun jälkeen nukkumaan. Viisivuotias valvoi vielä, kun äiti tuli töistä kotiin. Mummin sydämessä läikähti, kun viisivuotias sängyssään kertoi äidilleen suuren salaisuuden: Mummi on hyvä keskustelija.

Oli iltapesun aika. Nelivuotiaan iltapesu vaikutti vaativalle: ei saanut pestä kasvoja eikä hampaita – ei yhtään mitään. Silloin mummi alkoi kertoa, miten kolmevuotiaan serkun hampaat ja kasvot pestään. Nelivuotias kuunteli ja seurasi tarkkaan ja niin tuli kasvot, kädet ja hampaat pestyä. Ei huutoa eikä tappelua, vaan mukavasti yhdessä keskustellen ja mummin tarinaa kuunnellen.

Nelivuotiaan jälkeen viisivuotias tuli iltapesulle ja hänen pesunsa sujui hienosti. Hän kuitenkin kysyi ihmeissään mummilta: ”Miten sinä sen teit?” Mummi ei oikein ymmärtänyt, mitä viisivuotias tarkoitti. Viisivuotiaan piti useamman kerran kysyä: ”Miten sinä sen teit?” Sitten mummi vihdoin tajusi, että viisivuotias tarkoitti, miten mummi sai nelivuotiaan huudoitta peseytymään.

Siinä olikin mummin ihmeellinen taikavoima kyseessä.

 

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

28.12.2018

Vapaaehtoistoiminnalla on suuri merkitys 

Vasta ilmestyneen vapaaehtoistoiminnan tutkimuksen 2018 (Taloustutkimus) mukaan 40% suomalaisista tekee vapaaehtoistyötä. Keskimäärin suomalaiset käyttävät tähän työhön 15 tuntia kuukaudessa. Se on kunnioitettavaa.

Kuopion Pelastakaa Lapset ry:llä on monia aktiivisia vapaaehtoisia auttamassa kuopiolaisia lapsia ja nuoria. Nämä henkilöt ovat voimiaan säästämättä tehneet vuosien aikana sadoittain sukkia, lapasia, erilaisia muita kudonnaisia ja leivonnaisia. Niiden myynnillä olemme saaneet varoja kuopiolaisten, vähävaraisten lasten auttamiseksi.

Näiden vapaaehtoisten, lukuisten yritysten ja yhdistysten antamien tukien avulla olemme voineet avustaa kuopiolaisia lapsia harrastusmaksuissa ja toisen asteen opinnoissa. Eväitä Elämälle-ohjelman puitteissa olemme voineet myöntää avustuksia vuosittain yli kymmenen tuhatta euroa.

Valtakunnallinen Pelastakaa Lapset ry sai aikaan vuonna 2018 kansalaisaloitteen koskien ilmaista toisen asteen opiskelua kunnissa. Tämä aloite ehtinee vielä eduskunnan käsittelyyn ennen uusia vaaleja. Useissa suomalaisissa kunnissa ilmainen toinen aste onkin jo otettu käyttöön, Helsinki etunenässä. Pelastakaa Lasten tekemän selvityksen mukaan moni nuori on joutunut lopettamaan toisen asteen opiskelunsa, koska se on ollut perheelle liian kallista. Moni kokee syyllisyyttä siitä, että perhe joutuu tiukoille opiskelujen kalleuden vuoksi. Lapsiköyhyys on todellista myös Kuopiossa. Sen on Kuopion Pelastakaa Lapset ry huomannut usean vuoden ajan. Köyhyys ei ole vuosien aikana helpottanut, vaan pahentunut.

On paljon lapsia, joilla ei ole varaa harrastaa mitään. Kuopion Pelastakaa Lapset ry:ltä voi hakea avustusta harrastukseen 11.1.2019 saakka. Yhdistyksen nettisivuilta löytyy hakulomake ja postiosoite.

Kuopion Pelastakaa Lapset ry kiittää vapaaehtoisia, yrityksiä, yhdistyksiä ja kaikkia teitä, jotka olette olleet omalta osaltanne auttamassa kauttamme vähävaraisia, kuopiolaisia lapsia vuonna 2018.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

 

6.11.2018

Onko lastensuojelun asiakkuus syy vai seuraus?

Lapsuuden lyheneminen on tosiasia. Meillä on toimiva varhaiskasvatus, johon kaikilla lapsilla on subjektiivinen oikeus. Siellä opitaan elämää varten tarvittavia taitoja ja tietoja ja annetaan lapsen leikkiä. Oppivelvollisuuden alentaminen tuo lasta lähemmäs aikuisten maailmaa, lyhentää lapsuutta ja vähentää lapsen luontaista tarvetta leikkimiseen.

Vasta tehdyssä, nuorten syrjäytymistä käsittelevässä tutkimuksessa eniten syrjäytymistä selittävä yksittäinen asia oli lastensuojelun asiakkuus. Onko kyse enemmän seurauksesta kuin syystä?

Jos lapsi on lastensuojelun asiakkaana, hän on kohdannut monta syrjäytymistä aiheuttavaa tekijää kuten hoivan ja huolenpidon puutteen, köyhyyden, vanhemman päihde- ja väkivaltaongelman ja työttömyyden. Syrjäytymisessä on kyse useasta kasaantuneesta ,hyvinvoinnille merkityksellisen tekijän puutteesta. Nämä voivat aiheuttaa lapsen syrjäytymistä ja johtaa lastensuojelun asiakkuuteen. Tällöin lastensuojelun tukitoimet perhettä auttamalla voivat ehkäistä syrjäytymisen.
Keinoja syrjäytymisen ehkäisyssä ja lapsen kasvun tukemisessa ovat esim. turvallinen vuorovaikutussuhde aikuiseen sekä oikea-aikainen ja varhainen puuttuminen. Tällöin ongelmien ylisukupolvisuus on mahdollista estää. Tarvitaan lujaa halua ja uutta asennetta yhteistyön tekemiseen sosiaali- ja terveystoimen, varhaiskasvatuksen, koulu- ja nuorisotoimen sekä järjestöjen välille. Nämä voivat yhdessä taata kaikkien lasten mukanaolon koulutuksessa ja harrastuksissa. Toiminta tulee organisoida siten, että se ei jätä vähävaraisten perheiden lapsia ulkopuolelle.
Pelastakaa Lapset ry on selvittänyt (2018) sitä, miten köyhyys aiheuttaa lapsen kiusaamista ja syrjäytymistä koulussa. Harrastus- ja osallistumismahdollisuuksien puute tekee lapsesta ulkopuolisen. Sillä voi olla pysyviä seurauksia koulunkäyntiin ja sosiaalistumiseen.
Olen vahvasti sitä mieltä, että oppivelvollisuuden alentaminen viisivuotiaisiin, ei ole ratkaisu eikä edes keino lasten syrjäytymisen ehkäisyyn. Vaikka koulutuksella onkin suuri rooli, sillä ei syrjäytymistä voida kokonaan estää.

Eeva Heinonen

 

30.9.2018

Huomaa lapsi

Äiti on tuomassa kahta lastaan päiväkotiin. Toinen lapsista on alle kaksivuotias ja vielä rattaissa, toinen noin kolmevuotias. Kolmevuotias itkee äidin vieressä ja toivoo pääsevänsä äitinsä syliin. Äiti ei kuule eikä huomaa lasta. Lapsen itku vain jatkuu ja lapsi käy entistä levottomammaksi. Lopulta kolmevuotias kuulee äidin sanovan: ” Sinä olet jo iso, ei äiti nyt sinua syliin ota”.

Pakosta jää miettimään, että äiti on kovin väsynyt kahden pienen lapsensa kanssa. Miten äidille voisi tarjota auttavaa kättä, jotta hän jaksaisi huomata, kuunnella ja kuulla lastaan? Toiveeksi jää, että päiväkodin henkilökunta voisi olla äidille avuksi. Samassa tilanteessa olevan, mutta ulkopuolisen on hyvin vaikea puuttua asiaan ja sanoa ” Ota lapsi syyliisi edes pieneksi hetkeksi”.

Meidän vanhempien on hyvä muistaa, että lapsemme tarvitsevat meitä vielä aikuisenakin. Syliä tarvitsee niin vauva kuin yläkouluikäinen lapsi. Vanhemman sylin pitäisi aina olla lapselleen avoin.

Jos olemme luoneet lämpimän vuorovaikutussuhteen lapseemme jo vauvana, voimme iloita suhteesta myös sitten, kun lapsemme ovat aikuistuneet. Kun lapsemme on saanut hoivaa ja syliä pienenä, voimme itse saada häneltä hoivaa vanhuksena.

Kolmevuotias ei todellakaan ole vielä iso. Hän tarvitsee kipeästi vanhempiensa huolenpitoa, hoivaa ja hellyyttä. Ohjaammeko me vanhemmat lapsiamme liian pieninä ottamaan liikaa vastuuta itsestään? On hienoa, että lapsi kolmevuotiaana osaa pukea ja riisua vaatteensa, ruokailla ja käydä potalla. Nämä ovatkin asioita, jotka kuuluvat tuohon ikäkauteen. Jos alle kouluikäinen joutuu huolehtimaan omasta ruokailustaan, vanhemmat ovat siirtäneet liian varhain vastuun lapselle.

Kaupassa kolmevuotias kiukuttelee karkkihyllyn luona ja vaatii äitiä ostamaan karkkia. Äiti topakasti ilmoittaa, ettei tänään osteta namia. Tämä topakkuus toistuu useamman kerran. Sitten äidin ote herpaantuu ja hän antaa vallan lapselleen. Äiti sanoo lapselleen:” Tänään emme osta karkkia, JOOKO”. Siinä meni sivu hyvä kasvatuksellinen tilanne. Lapsi sai vallan ja karkit ostettiin. Äiti tuolla sanallaan antoi ymmärtää, että asiasta voidaan neuvotella. Asiasta, jonka on vanhemmat päätettävät. Äiti ei jaksanut pysyä johdonmukaisena loppuun saakka.

Sanoilla on merkitystä niin lasten kuin aikuistenkin välisissä suhteissa. Väärät sanavalinnat ja sananpainot aiheuttavat pahaa mieltä ja ärtymystäkin vastapuolessa. Lasten kohdalla sanojen ja ilmeiden merkitys on ensiarvoisen tärkeää. Sanojen ja ilmeiden tulee olla sopusoinnussa keskenään. Herkästi lapselle tulee epävarma olo, jos ilmeemme ja sanamme ovat ristiriidassa keskenään. Voimme topakalla äänellä kieltää lasta jostakin asiasta, mutta samalla kuitenkin hymyilemme. Tuskinpa lapsi silloin kieltoamme uskoo.

Aikuisina meidän tulee muistaa, ettemme käyttäydy lapsen tavoin riitatilanteissa. Aikuisen tulee pysyä itse rauhallisena eikä käyttäytyä lapsen tavoin. Jos kuitenkin käy niin, että vanhempi alkaa itsekin huutaa, tulee tilanteen rauhoituttua pyytää lapselta anteeksi.

Lapsen kiukutellessa kannattaa jättää kiukuttelu huomaamatta ja huomata lapsi heti kiukuttelun loputtua ja antaa kiitosta, kun lapsi lopetti kiukuttelun.

Vanhemman tehtävä on elämämme vaativin tehtävä. Jaksamista!

Eeva Heinonen

 

24.9.2018

Taasko kouluverkostotarkastelu?

Kuopion varhaiskasvatus- ja koulutuslautakunta on jälleen kerran tarkistamassa Kuopion kouluverkostoa. Onko samaa asiaa syytä tehdä jokaisella valtuustokaudella? Viranomaisten työaikaa kuluu kohtuuttomasti saman asian pyörittelyyn.

Olin vuosina 2001-2012 kaupunginvaltuutettu ja siitä kahdeksan vuotta koulutuslautakunnan jäsen. Näinä vuosina Kuopion kouluverkostotarkastelua tehtiin jokaisena nelivuotiskautena. Kuntalaiset olivat huolestuneita lähikoulun lakkauttamisesta ja toivoivat päättäjiltä järkeviä, lapsen edun mukaisia päätöksiä. Mm. Vehkalammin koulu on ollut lakkautusuhan alla jo ainakin kolme kertaa. Lopulta on päädytty siihen, että lapsia kouluun riittää ja asuinalueelle muuttaa lapsiperheitä, jos koulu säilyy. Nyt ihmetyttääkin, mikä on muuttunut, jos taloudellisetkaan seikat eivät pakota kouluja lakkauttamaan.

Muuruveden kyläyhdistyksen hallitus( SS 24.9.2018) ottikin kantaa oikein siihen, että kouluverkostoratkaisua tehtäessä tulee tehdä lapsivaikutusten arviointi. Kuopion kaupunginvaltuusto on aikoinaan tehnyt päätöksen,että lapsia koskevissa asioissa Kuopiossa tehdään lapsivaikutusten arviointi.

Arviointia ei tehdä hetkessä, vaan se vaatii aikaa ja paneutumista. Vaikutukset lapsen ja perheiden kannalta on selvitettävä ainakin fyysisten, sosiaalisten ja psyykkisten tekijöiden osalta. Lisäksi selvitys tulee tehdä myös taloudellisesta näkökulmasta. Hyvää selvitystä ei tehdäkään pelkästään vain taloudellisista vaikutuksista. Muut osa-alueet ovat lapsen edun kannalta tärkeimmät. Lapsivaikutusten arviointi onkin tehtävä niiden osalta perusteellisesti. Olisiko kerrankin syytä tehdä tämä asia kunnolla, jottei siihen palata taas parin vuoden kuluttua.

Koska kyseessä on lapsia ja lapsiperheitä suuresti koskettava hyvinvointiin liittyvä asia, tulee lasten ja perheiden mielipiteitä kuunnella ja kuulla. Kuuleminen tulee järjestää kaikille niiden alueiden lapsille ja vanhemmille, joita nykyiset suunnitelmat koskevat. Tästä vaatimuksesta kaupunki ei voi vetäytyä.

Eeva Heinonen

 

12.7.2018

Jono ei hoida

Vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö on vakavin yksittäinen lasten pahoinvointia aiheuttava tekijä. Ongelmat eivät keskity yksinomaan suurkuluttajien perheisiin. Myös vanhempien ajoittainen harkitsematon alkoholinkäyttö aiheuttaa lapsille ongelmia ja pelkoja.

Häpeä, luottamuksen puute ja pelko ovat selkeimmät ja merkittävimmät haitat, joista vanhempiensa alkoholinkäytöstä kärsivät lapset ja nuoret eri tutkimuksissa kertovat. Pitkittyessään nämä haitat uhkaavat lapsen fyysistä ja henkistä terveyttä.

Alkoholiongelmaisen häiritsevä käytös ja juomisen aiheuttama epäsopu perheessä on lapsen mielestä itse juomista merkittävämpi ongelma

Vanhemman alkoholinkäyttö on monitasoinen ongelma, jolla on merkittävä vaikutus lapsen elämään niin lapsuudessa kuin myös aikuisuudessa. Alkoholinkäyttö saattaa uhata lapsen perusturvallisuutta

Jopa joka viidennessä suomalaisperheessä käytetään liikaa alkoholia. Joka kymmenes suomalaislapsi varttuu perheessä, jossa vanhempien päihteidenkäyttö aiheuttaa lapsille eriasteisia akuutteja tai pysyviä haittoja. Vanhempien päihteidenkäyttö sekä usein siihen liittyvä väkivaltaisuus ovat yleisimmät syyt lasten huostaanottoihin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut tuhansilla lapsilla kymmenen vuoden aikana. Tämä tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Kesän jälkeen alkoholiongelmat nousevat esiin usein selkeästi. Lomalla on totuttu viettämään ”rentouttavaa elämää” alkoholin seurassa. Loman jälkeen töihin paluu tuntuun vaikealta ja apua herätään hakemaan. Jonoissa ei hoitoa kuitenkaan saa.

Siksipä kovasti hämmästyttääkin, että Kuopion kaupungin päihdesäätiön jonot olivat vuoden 2018 alussa lähes kolme kuukautta. Yksityisille palvelujen tuottajille kaupunki on rajannut hoitoaikoja siten, että sitoumuksia annetaan 1-3 kuukauden mittaisina. Alkoholismin hoito vaatii huomattavasti pidemmän ajan. Hoitoprosessi edellyttää vahvan luottamuksen syntymistä ammattitaitoiseen ja koulutettuun hoitohenkilöön. Ei riitä, että kyetään antamaan vain yhdentyyppistä hoitoa, koska ihmiset ja ongelmat ovat erilaisia. Kuopion kaupungin päättäjien ja virkamiesten olisikin syytä huolehtia siitä, että hoitoon päästään nopeasti ja hoitoajat ovat riittävän pitkiä. Yksityinen palvelujen tuottaja kykenee vähintään yhtä korkeatasoiseen palveluun ja yhtä edullisesti kuin kaupungin omana tuotettu.

Eeva Heinonen

 

12.5.2018

Mikä on järjestöjen asema sosiaali- , terveys- ja maakuntauudistuksessa?

Melkein puoli miljoonaa suomalaista on mukana sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoistoiminnassa. Sama apu palkallisena vaatisi 21 000 työvuotta. Tuskin meillä siihen olisi varaa.

Koko Suomen historian ajan kansalaisjärjestöt ja niissä toimivat suomalaiset ovat olleet rakentamassa yhteiskuntaa, jollaisena Suomen tänä päivänä tunnemme.

Kansalaisjärjestöt ovat edistäneet laajasti terveyttä ja hyvinvointia, parantaneet lasten asemaa, puolustaneet vähemmistöjen oikeuksia sekä tukeneet kehitystä ja hyvinvointia myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Kansalais- ja vapaaehtoistoiminta on luonut hyvinvointia ja niillä on ollut vahva rooli palvelujen kehittämisessä ja tuottamisessa

Maakuntauudistuksesssa sote-järjestöt kohtaavat muutoksen.  Se tarkoittaa, että palvelutuotannosta tulevat vastaamaan maakunnat ja yleishyödyllisen toiminnan kumppaneina ovat kunnat.

Järjestöjen onkin uudistettava toimintaansa vapaaehtoistoiminta- palvelutuotanto-sektorilla. Jokaiselle toimijalle on löydettävä edellytykset pystyä parhaimpaansa omassa roolissaan ja omalla vahvuusalueellaan.

Järjestökentän vahvuus riippuu keskinäisen työn- ja vastuunjaon selkeydestä. Kun roolit ovat selkeät, yhteistoiminnan kehittäminen on mahdollista.

Työn- ja vastuunjaon sekä roolien selkeyttäminen on järjestöjen yhteistyön ja niiden menestyksen avainehto. Tarvitaan yhteistoimintaa ja vaikuttamista uudenlaisen kuntakumppanuuden ja järjestöjen palvelutuotannon rakentamiseen.

Pohjois-Savon maakunnallisessa Lape-työryhmässä on pohdittu eri viranomaisten välisen yhteistyön solmukohtia. Suurimpina solmuina on koettu tiedonkulun heikkous, toisen työn tuntemattomuus ja se, ettei arvosteta toisen ammattitaitoa.

Järjestötoimijana pohdituttaakin se, miten tulevaisuudessa voidaan taata viranomaisten ja järjestöjen välinen sujuva yhteistyö, tiedonkulku ja arvostus?

Onnistuuko se, että järjestöissä oleva osaaminen ja ammattitaito saadaan parhaaseen mahdolliseen käyttöön?

Toimiiko tiedonkulku viranomaisten ja järjestöjen toimijoiden kesken?

Pystyykö järjestöjen tuottama palvelutuotanto kilpailemaan suurten ja monikansallisten yritysten kanssa?

 

Eeva Heinonen