10.11.2021

RIITTÄVÄN HYVÄ VANHEMMUUS

Viime aikaisessa keskustelussa Kuopion lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen järjestämisessä on unohdettu yksi hyvin oleellinen tosiasia – lapsen emotionaalisen kehityksen tukeminen. Samalla on syrjäytetty se, miten merkityksellistä on tukea vanhemmuutta jo raskausajasta alkaen. Lapsella on oikeus ja erityinen tarve suojeluun.

On tärkeää tiedostaa, että lapsen emotionaalinen kehitys on vähintään yhtä tärkeää kuin hänen kognitiivinen kehityksensä. Lapsen emotionaalinen kohtaaminen vaatii vanhemmilta aikaa ja läsnäoloa lapsen syntymästä alkaen. Henkisen valmistautumisen tähän pitää alkaa jo raskausaikana. Neuvoloissa tuleekin opettaa vanhemmille, mitä riittävän hyvä vanhemmuus tarkoittaa. Mitä taitoja vanhemman tulee kehittää sen saavuttamiseksi. Tällaiseen neuvontaa Kuopion kaupungin on jatkossa panostettava.

Valtaosalla ihmisistä kiintymyssuhteet ja niiden hankaluudet kehittyvät lapsuuden perheessä, suhteessa vanhempiin ja sisaruksiin. Tiedämme hyvin sen, että lapsen hyvinvointi on ensisijaisesti riippuvainen siitä, miten lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhde toimii. Lapsen pitää voida tuntea olonsa turvalliseksi ja vanhemman pitää se turva hänelle antaa. Turvaa lapselle tuovat rajat, rakkaus ja läheisyys. Näissä asioissa vanhemmuutta on tuettava.

Raimo Salokankaan väitöskirjan (11/2020) mukaan lasten emotionaalisella laiminlyönnillä voi olla traumaattisia vaikutuksia myöhempään elämään. Se on yleisempää kuin on aiemmin tiedetty. Lapsen kehityksen näkökulmasta emotionaalinen laiminlyönti on kaikkein yleisin trauman muoto ja myöhemmälle elämälle hyvin kohtalokasta. Masennuksen ja ahdistuksen takana on usein lapsuuden traumakokemukset.

Emotionaalisella laiminlyönnillä tarkoitetaan lapsen unohtamista ja sivuuttamista. Lapsi jää vaille arvostusta ja kannutusta ja kokee, ettei hänestä olla kiinnostuneita eikä häntä pidetä tärkeänä.

Salokankaan mukaan emotionaalinen kaltoinkohtelu puolestaan on esimerkiksi lapsen nöyryyttämistä, arvostelua ja lannistamista. Lapsen fyysinen kaltoinkohtelu on perustarpeiden/ huolenpidon puutetta ja fyysistä väkivaltaa. Salokankaan mukaan lapsuuden traumat yhdistyvät voimakkaasti itsetuhoisuuteen ja mahdollisesti aiheuttavat sitä.

Jokainen lapsi syntyy ”tabula rasana” puhtaana tauluna. Jos lapsen fyysiset ja psyykkiset tarpeet eivät tule tyydytetyksi, hän tyydyttää ne usein negatiivisin keinoin. Lapsi haluaa tulla nähdyksi, kulluksi ja hyväksytyksi tavalla tai toisella. Siksi onkin tärkeää, että tuemme lapsen elämää jo sikiöajasta alkaen tukemalla vanhempia vastaanottamaan lapsi psyykkisena ja fyysisenä kokonaisuutena. Tuemme vanhempia kasvamaan riittävän hyviksi vanhemmiksi.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

 

13.7.2021

Kaikki lähtee vanhemmuudesta

Kansanedustaja Marko Kilpi lopetti mielipidekirjoituksensa ( SS 29.6.) kysymykseen ” Mitä teemme juurisyille?”. Kilpi arveli myös, että totuus Kuopion lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen puutteesta on laaja ja monisyinen.

Kilpi on oikeillä jäljillä. Nostan esille pari asiaa, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että Kuopion palvelutuotannossa on ollut suuria puutteita niin lasten mielenterveyspalveluiden kuin lastensuojelunkin kohdalla.

Jo 1990-luvun loppupuolella alkoi näkyä selviä merkkejä siitä, että lapsille suunnattujen palvelujen resursseissa oli selvästi puutteita. Asiakasmäärät kasvoivat. Esimerkiksi lastensuojelussa saattoi olla sata lasta sosiaalityöntekijää kohti.

Työntekijät toivat huolensa esille ja viestivät tilanteesta esihenkilöille, luottamushenkilöille, johtaville virkahenkilöille ja medialle. Tätä huolta ei kuultu eikä huoleen tehokkaasti puututtu. Työtä ei voitu tehdä riittävän perusteellisesti liiallisen työmäärän vuoksi. Asiakkaan saama palvelu välttämättä vastannut hänen tarvettaan.

Organisaatiomuutoksia ja rakennemuutoksia tehtiin, mutta työntekijöitä ei kuultu. Muutokset tulivat työntekijöille annettuina.

Vuosikymmenten jälkeen ollaan nyt tässä tilanteessa. Vasta tosiasioiden tunnustamisesta voi alkaa muutos.

Olen ollut vuoden aikana mukana kahdessa työryhmässä, joissa on mietitty juurisyitä lasten ja nuorten pahoinvoinnille. Molemmissa ryhmissä on päädytty tärkeimpään juurisyyhyn – vanhemmuuteen. Tiedämme hyvin sen, että lapsen hyvinvointi on esisijaisesti riippuvainen siitä, miten lapsen ja vanhemman vuorovaiktussuhde toimii. Uskon jokaisen vanhemman tekevän parhaansa. Ikävä kyllä joidenkin vanhempien paras ei vain ole lapselle riittävää eikä lapsen paras.

Lasta ja hänen mielipidettään on kuultava.

Lapsen pitää voida tuntea olonsa turvalliseksi ja vanhemman pitää se turva hänelle antaa. Turvaa lapselle tuovat rajat, rakkaus ja läheisyys. Näissä asioissa vanhemmuutta on tuettava.

Meillä on usein tapana suhtautua vanhemmuuteen ylisuojelevasti. Mietimme, ettemme vain loukkaisi, syyllistäisi, vaatisi tai odottaisi liikaa lasten vanhemmilta. On tilanteita, jolloin aikuisten ja erityisesti viranomaisten on patisteltava, vaadittava ja ehkäpä vähän aiheutettava syyllistymistä.

Hienotunteinen on hyvä olla, mutta jos lapsen etu vaatii, liika hienotunteisuus on pahasta. Parannus ja vahvistuminen vanhemmudessa alkaa tosiasioiden tunnustamisesta.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

 

27.5.2021

Houkutteleva työnantaja tarvitsee hyvää johtajuutta

”Kuopion lasten ja nuorten tiimien henkilöstöstä yli puolet on irtisanoutunut tai lähtenyt virkavapaalle” uutisoi Savon Sanomat 27.5.2021. Kaupungin terveysjohtaja Lipponen kokee vaihtuvuuden olevan osittain normaalia. Voihan asian näinkin nähdä, mutta mielestäni se osoittaa ongelman vähättelyä ja sivuuttamista.

Olen toiminut yli 20 vuotta Kuopion kaupungin palveluksessa ja seurannut kaupungin eri toimialojen tilannetta viranhaltijana sekä 12 vuotta kaupunginvaltuutettuna. Olen perehtynyt kaupungin johtamiskulttuuriin omakohtaisesti ja luottamushenkilönä.

Kuopion lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa on ollut vaikea tilanne jo 2000-luvun alusta alkaen. Henkilöstöpulaa on koettu sieltä lähtien. Loistavia ammattilaisia mm. lastenpsykiatreja  siirtyi muihin tehtäviin. Tämän johdosta Kuopioon ei saatu lastenpsykiatria pitkään aikaan. Johdossa oli henkilöitä, joilla ei ollut ammatillista osaamista ja jotka eivät mahdollistaneet ammattilaisten tietojen ja taitojen täysimääräistä hyödyntämistä. Johto ei tukenut uudenlaista tapaa tehdä monitoimijaista yhteistyötä eikä kannustanut ammattilaisia.

Huono kello kauas kaikuu. Niin on käynyt Kuopion kohdalla sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa että lastensuojelussa. Kuopio on saanut valtakunnallisesti huonon maineen työnantajana. Kuopion palkkatasoon on kiinnitetty erityistä huomiota. Kuopio maksaa pienempää palkkaa kuin kunnat keskimäärin. Kuopion johtamiskulttuuria, johon kuuluu työntekijöiden vaientaminen, on kauhisteltu ympäri valtakuntaa.

Organisaatiouudistuksia on tehty useampia, mutta ei niillä tilannetta paranneta, jos johdon toimintaan ja henkilöstöhallintoon ei kiinnitetä huomiota.

Hyvä johtajuus syntyy luottamuksesta alaisten ja johdon välillä. Tärkeintä on avoin, työntekijää kunnioittava ja hänen mielipiteitään kuunteleva ja kuuleva vuorovaikutus. Väärinkäsitykset ja epäluottamus vältetään, mikäli henkilöt pystyvät kohtaamaan toisensa aidosti ja kehittymään vuorovaikutustaidoissaan. Johtamisessa on erityisen tärkeää aito kiinnostus työntekijöihin ja tutustuminen heidän työhönsä. On tärkeää kuunnella, kuulla ja ymmärtää.

Johtaminen vaatii rohkeutta olla rehellinen ja hyväksyä epämieluisatkin tosiasiat. Se vaatii oman käyttäytymisensä jatkuvaa tarkkailua ja tarvittaessa myös sen muuttamista. Ennen kaikkea omalla esimerkillään ja vaikutuksellaan johtajat puhaltavat henkeä työyhteisöihin.

Johtajien haasteena on synnyttää ja säilyttää työntekijöiden motivaatio sekä mahdollistaa innostava työympäristö. Heidän tehtävänään on motivoida työntekijöitä niin, että nämä antavat kaupungin käyttöön parhaan mahdollisen osaamisensa.

Tulevien kuntapäättäjien tuleekin ensi tilassa käydä läpi Kuopion kaupungin eri toimialojen työntekijöiden käsitys ja tyytyväisyys/ tyytymättömyys oman organisaationsa johtamistyylistä. Syytä on myös tarkastella  henkilöstöhallinnon toimivuutta ja sitä, osataanko siellä toteuttaa hyvän johtamisen periaatteita.

Eeva Heinonen
sosiaalityöntekijä (eläkkeellä)

 

18.5.2021

Vähävaraisuudesta kärsiviä lapsia ja nuoria on nyt tuettava

Koronapandemia on muuttanut peruuttamattomasti lasten ja nuorten elämää. Heidän koulunkäyntiään, opintojaan, harrastustoimintaansa ja vapaa-aikaansa on rajoitettu rajusti.

Samanaikaisesti lomautukset, irtisanomiset, työttömyys, töiden väheneminen ja välttämättömien menojen kasvu ovat lisänneet lapsiperheiden taloudellisia vaikeuksia. Kaikella tällä on suoria vaikutuksia lasten ja nuorten arkeen.

Toisaalta epidemia on osoittanut suomalaisen yhteiskunnan vahvuudet, mutta myös osittain näkymättömissä olevan eriarvoistumiskehityksen. Lapsiperheköyhyys on nimittäin ollut kasvussa jo ennen koronakriisiä. Kriisin alussa huhtikuussa 2020 noin joka kymmenennessä perheessä ainoa tai molemmat huoltajat kärsivät taloustaantumasta, ja arviolta 55 000 uutta perhettä koki koronakriisin takia taloudellista niukkuutta.

Köyhyys on kasvanut erityisesti pikkulapsiperheissä, joissa sen vaikutukset ovat vakavat. Lapsena perheessä koettu köyhyys vaikuttaa moneen elämän osa-alueeseen: fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin, koulunkäyntiin, harrastuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Se voi myös murentaa lapsen käsitystä itsestään yhdenvertaisena ihmisenä muiden kanssa.

Pelastakaa Lapset selvitti vuoden 2020 Lapsen ääni -kyselyssä, miten viime kevään poikkeusolot vaikuttivat lasten elämään. Kyselyn tulokset todistivat, että lapset ja nuoret kantavat oman vaikean tilanteensa lisäksi paljon huolta vanhempiensa jaksamisesta, läheistensä hyvinvoinnista, ja siitä, saako perhe apua arjesta selviämiseen.

Eräs lapsi tiivisti tarvitsemansa avun näin: ”Perhettäni voitaisiin avustaa mielenterveyspalvelulla, päihdepalvelulla, sosiaalihuollolla, terveydenhuollolla ja rahallisesti.” Toinen nuori vastasi: ”Mielestäni nuorten henkistä hyvinvointia ei ole otettu huomioon tarpeeksi koronasta johtuvien poikkeusolojen aikana eikä normaalioloissakaan.”

Nämä lasten ja nuorten vastaukset kiteyttävät sen, mihin toimiin tulee kunnassa nyt panostaa opetuksen laadun ja resurssien varmistamisen lisäksi. Kuopion tulee myös ottaa paremmin käyttöön lapsilta ja nuorilta kerätty tieto ja kokemukset päätöksiä ohjaamaan.

Jokaisen kesäkuussa valitun kuntapäättäjän ensimmäinen tehtävä on mielestämme selvittää, mitä lapsille, nuorille ja lapsiperheille kunnassa kuuluu, ja sitoutua toimimaan valtuustokaudella aidosti heidän rinnallaan ja puolestaan.

Tulevissa kuntavaaleissa on myös äänestettävä Kuopiolle päättäjiä, jotka varmistavat haavoittavimmassa asemassa olevien, kuten köyhien ja vähävaraisten perheiden toimeentulon ja hyvinvoinnin.

Lapsilta ja nuorilta ei tule nyt leikata, vaan päinvastoin: heihin on nyt johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti budjetoitava ja investoitava.

Tiina-Maria Levamo, erityisasiantuntija, Pelastakaa Lapset ry

Kuopion Pelastakaa Lapset ry hallituksen puolesta Eeva Heinonen, puheenjohtaja

 

13.4.2021

Mihin ovat kadonneet esikoululaisen etu ja oikeudet?

Kiitos Soili Remsulle ja Jussi Hakalalle perustelluista mielipiteistä (SS 13.4.).

Haluan tuoda Kuopion kouluverkkoasiaan vielä yhden, esikoululaisen näkökulman.

Kun Männistön ja Linnanpellon koulut aikoinaan lopetettiin, alueen asukkaat esittivät perustellusti säilyttämisen puolesta mielipiteitään. Niille ei silloin annettu mitään painoarvoa. Tarina toistaa itseään nyt, kun puhutaan Hatsalan koulun sijoituspaikasta.

Kouluverkostotyöryhmät tekevät suunnitelmia kuulematta riittävästi kuntalaisia, koulujen ja varhaiskasvatuksen henkilökuntaa, lasten vanhempia ja lapsia. Näillä tahoilla on tietoa oppilaaksiottoalueista ja niiden toimivuudesta sekä oppilasmääristä. Nämä tahot puhuvat kokemukseksesta ja näkevät ennusteet usein paremmin kuin suunnitteluhenkilöstö työpöydän takana.

Tällä hetkellä Pohjantien koulu/ Kalevalan koulu pullistelee oppilaista. Ylimääräisiä tiloja ei ole, jotta kaikki sinne halukkaat, esikoulun aloittavat lapset mahtuisivat. Oppilaaksiottoraja kulkee siten, että Kelloniemestä lapset joutuvat Kettulan esikouluun, olipa kodin sijainti missä päin Kelloniemeä tahansa. Osasta Kelloniemeä lapset joutuvat kulkemaan puolta pidemmän matkan Kettulaan kuin Pohjantien esikouluun, joka täyttyy Männistön, Linnanpellon ja Saarijärven lapsista. Ennuste on, että myös yläkoulussa tulee tila-ahtautta seitsemän vuoden kuluttua. Kodin sijainti ei siis tässä määritä oikeutta lähikouluun, vaan oppilaaksiottoraja. Tätä on kovin vaikea ymmärtää.

Otan esimerkkinä lapsenlapseni. Hänelle on osoitettu esikoulupaikka Kettulan koululta, jonne matkaa kotoa tulee kävellen kolme kilometria. Osa matkasta kulkee keveyn liikenteen väylää pitkin, mutta puolet matkasta on vilkasliikenteistä, rekkojen läpikulureittinä käyttämää, vaarallista tietä pitkin. Pohjantien esikouluun matkaa olisi jalan, turvallista jalkakäytävää pitkin, ilman vilkasliikenteisen tien ylitystä 1.6 km. Perheessä ei ole käytettävissä autoa, joten lapsi joutuu kulkemaan tuon matkan jalan. Mielestäni tämä on täysin kohtuutonta 5-6-vuotiaalle lapselle.

Vähintä, mitä kaupungin pitää tehdä, on noudattaa perusopetuslakia ja turvata lapselle turvallinen esikoulu-/koulutie, joka on kohtuullisen matkan päässä kotoa ( Perusopetuslaki 6§). Mihin ovat viipaleet kadonneet? Niitähän on aiemminkin käytetty vastaavissa tilanteissa.

Eeva Heinonen
mummi
ex-kaupunginvaltuutettu
Kuopio

 

5.2.2021

Nyt on näytön paikka

Huhtikuun kunnallisvaaleissa on kuntalaisilla mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisen luottamushenkilöiden joukon valitsemme kuntien valtuustoihin. Jokainen valtuutetuksi aikova on valinnut asioita, joita aikoo seuraavana nelivuotiskautena ajaa valtuustossa kuntalaisten hyväksi.

Sinun ja minun, meidän kaikkien kannattaa miettiä tarkoin, kenelle valtuutetulle haluan ääneni antaa. Kannattaa myös pohtia, onko valtuutettu sellainen, joka myös todella tulee tekemään lupaamaansa. Ei nimittäin riitä, että kertoo ajavansa jotain, pitää omata myös tiettyjä ominaisuuksia: Valtuutetun tulee olla mm.yhteistyökykyinen, sitoutunut, kunnioittaa toisten ajatuksia, tutustua ennakkoon saamiinsa asiapapereihin, kunnella, kuulla, ymmärtää, olla rohkea nostamaan esille tärkeäksi kokemiaan asioita, olla luotettava ja omistaa halun saada aikaan kuntalaisten hyvää.

Viime aikoina on käyty välillä kiivastakin keskustelua mediassa Kuopion lastensuojelun tilasta. Käydessäni läpi vanhoja arkistojani löysin sieltä mielenkiintoisen selvityksen, jonka suositukset eivät vieläkään ole toteutuneet tässä kaupungissa.

Kuopion kaupunki tilasi keväällä 2008, 13 vuotta sitten, konsulttiselvityksen FCG Efeko Oy:ltä, jotta saataisiin aikaan mahdollisimman selkeät ja konkreettiset johtopäätökset toiminnan ja talouden kehittämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Ansiokas selvitys tarjosi selkeitä ja konkreettisia ehdotuksia tarvittaville muutoksille.

Sosiaali- ja terveystoimessa on vuosikymmeniä puhuttu ehkäisevän työn tärkeydestä. Vuosien aikana valtuustoissakin on tunnustettu ehkäisevän työn tärkeys, jotta vältyttäisiin kalliilta korjaavilta toimilta. Meillä on tietoa lapsen hyvän kasvun edellytyksistä ja huoli lapsista on yleistä ja yhteistä. Mahdollisuudet tukea lapsen arkea ovat kuitenkin vesittyneet aika ajoin poliittisilla päätöksillä.

Kuopiossa ei ole resursoitu tarvetta vastaavasti lasten peruspalveluihin. Tästä on ollut seurauksena se, että lasten ongelmia on ollut vaikea havaita varhain ja ne ovat päässeet kasvamaan. Mitä myöhemmin ongelmat havaitaan ja niihin puututaan, sitä kalliimmaksi ne kunnalle tulevat.

Kuopiossa neuvola- ja kouluterveydenhoitajien, koulukuraattori- ja psykologien ja sosiaalityöntekijöiden määrä on edelleen alimitoitettu. Koulujen tukiopetuskiintiöt ovat vähentyneet, koska juustohöylä on leikannut koulutuspalveluista. Resurssien oikealla kohdentamisella olisi voitu ehkäistä lapsen ongelmien syntyminen ja paheneminen.

Konsulttiselvityksen yksi selkeä johtopäätös oli, että varhaiseen puuttumiseen tulee satsata ja kehittää toimia varhaisen puuttumisen toteuttamiseksi. Tätä ei kuitenkaan ole Kuopiossa riittävästi tehty. On vedottu siihen, että talouden tiukkuus ei anna siihen mahdollisuutta. Ei ole ymmärretty, että ehkäsevään työhön satsaaminen maksaa aluksi, mutta tuo takaisin euroja vähenevissä korjaavan työn kustannuksissa.

Lapsen perusturvallisuus syntyy jo vauva-aikana. Jos lapsella on hänestä huolehtiva/t, rakastava/t ja lasta kuuleva/t vanhempi/mat, jolla/ joilla on hyvä vuorovaiktutussuhde lapseensa, lapsi useimmiten voi ja kehittyy hyvin. Kaikilla näin ei kuitenkaan ole. Silloin lapsen koti saattaa olla jossakin muualla kuin oman vanhempansa luona. Silloinkin lapsi tarvitsee lähelleen ihmisen/ ihmisiä, joka / jotka huolehtii/ huolehtivat lapsesta ja antaa hänelle rakkautta, kuuntelee, kuulee ja ymmärtää lasta.

On tärkeää, että lapsen ympärillä olevilla aikuisilla (neuvolan ja päiväkodin ihmiset, opettajat, nuoriso-ohjaajat, sosiaalityöntekijät jne) on lapselle aikaa. Vain aika tuo mukanaan luottamuksen. Jotta lasta pystyy auttamaan kasvussaan, pitää ensin syntyä luottamus lapsen ja aikuisen välille.

Tämän vuoksi kuntapäättäjien tuleekin ymmärtää, miten tärkeää on se, että satsataan riittävästi ensin perheiden sisäiseen hyvinvointiin ja sitten lapsen kanssa toimiviin aikuisiin ja heidän hyvinvointiinsa. Riittävästi henkilöstöä kaupungin tarjoamissa palveluissa on A ja O, jotta voidaan saavuttaa pysyviä, luotettavia suhteita lapsen maailmaan.

Kuopiossa on vuosien varrella ollut useita, hyviä hankkeita, jotka ovat kuitenkin hävinnet kuin ”tuhka tuuleen” hankerahoituksen loputtua. Näissä hankkeissa on kehitetty ja kokeiltu vaikuttavia ehkäisevän työn menetelmiä. Harmillista on se, ettei näiden hankkeiden tuloksia ole kerätty talteen, jottei pyörää tarvitsisi keksiä aina uudelleen ja uudelleen. Nytkin on vireillä monia valtakunnallisia, maakunnallisia ja kunnallisia hankkeita. Toivottavasti niiden ”keksinnöt” viimeinkin saadaan juurrutetuksi siihen maaperään, johon ne on tarkoitettu.

Nyt varmaan olisi aika kaivaa esille 13 vuotta sitten tehty selvitys, josta ehkäpä saataisiin ne mahdollisimman selkeät ja konkreettiset johtopäätökset toiminnan ja talouden kehittämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä varhaiskasvatuksessa ja koulutoimessa. Nyt on näytön paikka.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

 

29.12.2020

Keskeinen ongelma on henkilöstöjohtaminen

Kiitos sinulle ”Anonyymi lastensuojelija” mielipiteestäsi ( SS 29.12.2020). Ymmärrän hyvin, ettet halunnut kirjoittaa mielipidettä nimelläsi. Tiedän, että monet työnantajat eivät hyväksy avointa, kriittistä keskustelua työolosuhteista.

Lastensuojelu ei todellakaan ole enää kriisissä, vaan surkea olotila on pysyvä. Niin kauan, kun ei kuulla eikä uskota ruohonjuuritason työntekijöitä, mitään parannusta ei ole odotettavissa. Jos lasten kanssa työskentelvien kanssa ei saada aikaan aitoa, avointa, toinen toistaan kunnioittavaa yhteistyötä, mikään ei muutu. Jos työnantaja ei ymmärrä eikä osaa tukea työntekijöitään parempien työolojen saavuttamisessa, mitään parannusta ei tapahdu. Työnantajan etu on, että työntekijät eivät vaihdu ja saadaan pysyvä palveluketju tuen tarpeessa olevien kuntalaisten olosuhteiden parantamiseksi.

Valtakunnan tasolla on istunut komiteoita ja työryhmiä, mutta miten niiden parannusehdotukset on saatu jalkautettua. Käytännössä ei mitenkään. On perustettu työryhmiä miettimään uudelleen samoja asioita. Pyörä keksitään aina uudelleen, mutta valmista pyörää ei käytetä eikä opetella ajamaan. Tämä tuntuu jatkuvan vuosikymmenestä toiseen.

Olen tehnyt lähes 40 vuotisen työurani lastensuojelussa, josta yli 20 vuotta Kuopion kaupungin sosiaalityöntekijänä. Lastensuojelun kriisin huomasin jo 1980-luvulla työkennellessäni Helsingissä.

Kuopiossa lastensuojelussa kriisi alkoi selkeimmin näkyä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Jo silloin sosiaalityöntekijät yrittivät saada sosiaalitoimen virkamiesjohdon ymmärtämään, että työntekijät eivät selviä kunnialla työehtävistään.

Anonyymi lastensuojelija kirjoittaa ” yksi keskeinen ongelma on henkilöstöjohtaminen”. Tiedän, että sosiaalialan työntekijöitä on kielletty nostamasta epäkohtia julkisesti esille ja kritisoimasta työolojaan. Sama koskee myös joidenkin muiden alojen työntekijöitä. Olin itse onnellisessa asemassa, kun yritin saada aikaan parannusta työoloihin. Toimin nimittäin 12 vuotta Kuopion kaupunginvaltuutettuna. Olin siis esimiesteni esimies ja myös itseni esimies. En koskaan saanut kieltoa kriittisiin mielipiteisiini ja kirjoituksiini. Ymmärsin kyllä, ettei sitä katsottu suopein silmin.

On selvää, että mikäli rakentavaa kritiikkiä, epäkohtien esille tuomista ja yhdessä ratkaisujen löytämistä ei tehdä, mikään ei muutu. Vain heikot johtajat kieltävät negatiivisten mielipiteiden ja epäkohtien esille nostamisen. Lastensuojelun tilanteen parantamiseksi tarvitsemme kuuntelevat, kuulevat, ymmärtävät, vahvat, yhteistyökykyiset ja avoimet johtajat.

Eeva Heinonen
lastensuojelun sosiaalityöntekijä ( eläkkeellä)
Kuopio

 

14.12.2020

Se ihan tavallinen elämä

Kuopion kaupunki vahvisti vuoden 2021 talousarvion 14.12.2020. Harmillista, ettei lapsivaikutusten arviointia ole vieläkään osattu tehdä oikein. Tekeminen vaatii koulutusta.

Joku viisas on sanonut, että ”Hyvinvointia ei ole pahoinvoinnin puute eikä pahoinvointia hyvinvoinnin puute. Hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin välissä on vointi, se ihan tavallinen elämä”. Tähän voin yhtyä ja tätä toivon erityisesti lapsille.

Valtaosa kuopiolaisista lapsista voi hyvin. Liikaa on heitä, joiden tavallinen elämä on vaikutuksiltaan pahoinvointia. Tietoa ja keinoja on runsaasti paremman elämän saavuttamiseksi. Kyse onkin arvoista – siitä mihin panostamme.

Vuosien ajan olemme saaneet tietoa siitä, miten vakavia ongelmia on perheiden arjessa, lasten kasvatuksessa ja psyykkisessä kunnossa. Ollaan huolissaan lasten huostaanottojen lisääntymisestä ja on mietitty keinoja niiden vähentämiseksi. Ongelmat eivät ole syntyneet hetkessä, parannuksetkaan eivät tule hetkessä. On yritettävä löytää vaikutuksiltaan parhaita keinoja saavuttaa lapsille hyvä elämä. Se on myös taloudellisesti kannattavinta.

Kuopion Pelastakaa Lapset on vuoden 2020 aikana auttanut vähävaraisia, kuopiolaisia lapsiperheitä ruoka-avun muodossa. Jaoimme ruokalahjakortteja vähävaraisille lapsiperheille yli 400 seurakuntien diakoniatyön ja lastensuojelun kautta. Tämä apu on saavuttanut yli 800 lasta. Näiden perheiden tavallinen elämä on jatkuvaa taistelua, jotta raha riittäisi ruokaan.

Kun tavallinen elämä on ruoan puutetta, ei voi olettaa, että lapsen oikeus riittävään elintasoon ja harrastuksiin toteutuu. Perheen heikko rahatilanne on yksi yleisimmistä syistä siihen, että lapsi jää maksullisen harrastuksen ulkopuolelle. Lasten huoli vanhempiensa jaksamisesta on suuri.

Pelastakaa Lasten Eväitä Elämälle-ohjelma käynnistyi jo vuosia sitten tukemaan vähävaraisia lapsia harrastuksissa ja toisen asteen opinnoissa. Vuonna 2020 Kuopion Pelastakaa Lapset myönsi 101 kuopiolaiselle lapselle joko harrastus- tai oppimateriaalitukea. Tässä meitä avustivat valtakunnallinen Pelastakaa lapset, eri yritykset, yhteisöt sekä yksityiset henkilöt.

Lapselle jokapäiväinen ruoka, harrastaminen ja opintojen mahdollistuminen ovat ihan tavallisen, hyvän elämän merkkejä. Ne ovat myös vaikutuksiltaan merkittäviä. Ruoan puute heikentää kaikkea lapsen toimintaa. Harrastuksen ja koulutuksen puute aiheuttaa syrjäytymistä. Miten kaupunki turvaa jokaiselle lapselle sen tavallisen elämän? Helposti voi sanoa ”jokainen on oman onnensa seppä” ja siihen pitääkin jatkaa ”ehkä on, mutta pajassa vain ei ole paikkaa kaikille”.

Haluamme kiittää kaikkia yhdistyksemme toimintaa tukeneita. Toivotamme kuopiolaisille rauhallista ja tavallista – hyvää elämää vuodelle 2021.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

 

9.11.2020

JOKAISEN AIKUISEN VELVOLLISUUS ON TURVATA LAPSELLE HYVÄ ELÄMÄ

Pelastakaa Lapset on vuodesta 2001 lähtien toteuttanut lapsen ääni- kyselyn. Sen avulla selvitetään lasten ajatuksia eri teemoista ja tarkoituksena on tuoda lasten oma ääni osaksi arkea sekä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksentekoa.

Vuoden 2020 kyselyn tulokset on julkaistu kahdessa osassa. Ensimmäinen, toukokuussa julkaistu raportti Lasten näkemyksiä koronakeväästä käsitteli lasten ja nuorten kokemuksia koronapandemiasta johtuvista poikkeusoloista ja niiden vaikutuksista lasten elämään.

Lokakuussa 2020 julkaistu toinen raportti Perheen taloudellisen tilanteen vaikutukset lasten arkeen, vapaa-aikaan ja hyvinvointiin keskittyy puolestaan lasten ja nuorten köyhyyskokemuksiin sekä harrastamiseen ja vapaa-aikaan.

Kyselyyn vastasi 3129  13-17-vuotiasta lasta ympäri Suomen.

Koronakriisi ja vähävaraisuus ovat vaikuttaneet siihen, että lasten on ollut vaikea harrastaa. Kun koronan vuoksi ei voinut keväällä harrastaa eikä tavata kavereita, moni lapsi ahdistui ja koki mielialansa sekä hyvinvointinsa alentuneen huomattavasti. Kouluun ei voinut mennä ja tavata siellä kavereita sekä tuttuja aikuisia. Etäopetus oli monelle lapselle vaikeaa, koska kotona ei välttämättä ollut kunnon tietokoneyhteyttä. Huoli tulevaisuudesta oli suuri. Samoin huoli omasta, vanhemman ja isovanhemman sairastumisesti painoi mieltä.

Kyselyyn vastanneita lapsista 13 %  ( 406 lasta) arvioi perheensä olevan melko tai erittain matalatuloinen.

Vähävaraisten perheiden lapsista 187 lasta koki tulleensa kiusatuiksi ja syrjityiksi. Lapset ovat tunteneet häpeää ja syyllisyyttä perheen heikosta taloudellisesta tilanteesta ja siitä, että itse kuluttavat perheen vähäisiä rahoja. Yli 80% on kokenut olleensa stressaantunut perheen taloudellisten huolien vuoksi. Lapset ovat nähneet, että raha on ollut tiukalla.  Hyvä, kun ruokaan on rahaa riittänyt.

Yli puolet matalatuloisten perheiden lapsista koki mahdollisuutensa harrastaa huonoksi. He toivoivatkin, että yhteiskunta voisi tarjota ilmaisia harrastusmahdollisuuksia niille, joilla ei ole varaa kalliisiin harrastusmaksuihin.

Nämä raportit ovat masentavaa luettavaa. Herääkin kysymys, mitä me aikuiset voisimme tehdä, että kaikki lapset saisivat elää huolista vapaan lapsuuden? Lapsen hyvään elämään ei kuulu kantaa huolta perheen taloudellisesta tilanteesta ja rahojen riittävyydestä. Lapsen hyvään elämään ei kuulu se, että hän kokee syyllisyyttä ja häpeää perheensä tilanteesta. Lapsen hyvinvointiin ei kuulu se, että hän joutuu pelkäämään vanhemman sairastumista ja näkemään kodin ilmapiirin kiristymisen. Lapsen hyvään elämään kuuluu olla vapaa aikuisten kannettavaksi kuuluviksi murheista ja huolista.

Meidän aikuisten tehtävä on valita kaupunkiimme sellaiset päättäjät, jotka ymmärtävät lapsen hyvinvoinnin ja edun. Meidän tehtävä on vaikuttaa virkahenkilöihimme ja päättäjiimme niin, että he vihdoinkin muistaisivat ottaa huomioon lapsen edun ja tehdä lapsivaikutusten arvioinnin ennen kuin päättävät lapsia koskevista asioista. Vuoden 2021 talousarviossa ja toimintasuunnitelmassa sitä ei taaskaan ole tehty. Meidän tehtävämme lasten vanhempina ja isovanhempina, aikuisina, on kysyä päättäjiltä, MIKSI EI OLE TEHTY?  Meidän tehtävämme on ajaa lapsen hyvinvointia ja etua tässä kaupungissa, koska he eivät siihen itse pysty. Meidän tehtävämme on olla kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten puolella. Voimme itse kukin vaikuttaa omalta osaltamme siihen vanhempina, isovanhempina, virkahenkilöinä, päättäjinä, ystävinä ja tuttavina.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

 

10.9.2020

Lapsen turvallisuus ei ole ykkösenä

Savon Sanomien toimittaja Marita Tiihonen uutisoi ( SS 8.9.2020), miten Kuopion kaupunki on ratkaissut esikoululaisten ja alakouluikäisten lasten koulukyydit Karttulan alueella, esimerkkinä viisivuotias esikoululainen. Ilman vanhemman kuljetusapua, lapsi joutuisi kulkemaan lähes kilomatrin bussipysäkille ja odottamaan julkisen liikenteen bussia.

Kahden viisivuotiaan ja yhden ekaluokkalaisen mummina sekä Kuopion Pelastakaa Lapset ry:n puheenjohtajana luin huolestuneena, miten vaikeaan ja vaaralliseen tilanteeseen lapsi joutuisi, jos hänen vanhempansa eivät lasta kuljettaisi esikouluun.

Esikouluikäinen on vielä pieni lapsi, joka harvoin pystyy hahmottamaan kokonaisuuksia ja jonka huomiokyky herkästi herpaantuu. Tuon ikäinen jää usein tutkimaan koulumatkalla olevaa luontoa ja etsimään tien sivusta erilaisia ”aarteita”. Matka etenee hitaasti ja bussi ehtii mennä ohi. On kohtuutonta, että viisivuotias joutuu kulkemaan kylätietä valtatielle koko ajan on peläten bussista myöhästymistä. Ei tuon ikäisen lapsen ajantaju ole vielä täysin kehittynyt.

Turvallisuudesta ei voida puhua, jos lapsi joutuu esikoululaisena ja ekaluokkalisena olemaan julkisen liikenteen varassa ja odottamaan tienvarressa oikeaa bussia. Näin pienelle lapselle bussin havaitseminen vieläpä vilkkaasti liikennöidyllä maantiellä voi olla mahdotonta. Jos pysäkilä ei ole muita matkustajia, saattaa pieni lapsi jäädä myös bussin kuljettajalta huomaamatta.

Näitä asioita ei olla ilmeisestikään otettu huomioon Kuopion kaupungin kuljetussuunnitelmassa. Ei ole varmaankaan kysytty alueen perheiltä ja lapsilta, miten he tekisivät esi- ja alakoululaisten koulumatkan turvalliseksi. Ilmeisesti suunnitelma on tehty sen kuvitelman perusteella, että esi- ja alakoululaiset ovat yhtä kypsiä kuin yläkoululaiset. Lasten turvallisuutta ja yksilöllisiä eroja ei ole otettu huomioon.

Itä-Suomen aluehallintoviraston opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtola korostaa lehtiartikkelissa lapsen turvallisuuden ykkösasemaa. Koulukyydeissä tulee aina ottaa huomioon lapsen ikä ja edellytykset. Koulukyytien pitää olla aina turvallisia. Näin ei näytä Kuopiossa kaikilla alueilla olevan. Olisi varmasti sekä kaupungin että perheiden kannalta järkevää tarkastella koulukyytejä uudelleen ja muistaa ensisijaisesti turvallisuus sekä se, että esi- ja alakoululainen ovat kyvyiltään eri tasolla kuin yläkoululaiset. Kuopio mainostaa itseään lapsiystävällisenä kuntana. Sen pitäisi näkyä kokreettisesti kaikessa, myös koulukyydeissä.

Eeva Heinonen

mummi
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

23.6.2020

Miten lapset kokivat erikoisen koronakevään?

Pelastakaa Lapset toteuttaa vuosittain Lapsen ääni- kyselyn. Kyselyn tarkoituksena on tuoda lasten oma ääni osaksi arkea ja  laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksentekoa.

Vuoden 2020 kyselyllä ”Lasten näkemyksiä koronakeväästä” selvitettiin13-17-vuotiaiden kokemuksia pandemian aiheuttamista poikkeusoloista arjen, koulunkäynnin, vapaa-ajan, harrastusten ja henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Kyselyyn vastasi 3129 lasta eri puolilta Suomea ja se tehtiin verkossa 6.-26.4.2020.

Poikkeusolot vaikuttivat lasten elämään huomattavasti: koulujen opetus järjestettiin etänä, kavereiden tapaaminen hankaloitui, harrastumahdollisuudet supistuivat ja vapaa-ajan viettäminen muuttui. Lapset tunsivat avuttomuutta, kun eivät voineet itse vaikuttaa millään tavalla tilanteeseen.

Useampi kuin joka neljäs kyselyyn vastannut lapsi koki henkisen hyvinvointinsa huonoksi tai melko huonoksi. Reilusti yli puolet vastanneista tunsi olonsa aikaisempaa yksinäisemmäksi. Useampi kuin joka kolmas – siis yli 1000 – oli huolissaan huoltajansa tai huoltajiensa jaksamisesta. Joka neljäs sanoi huoltajien stressin vaikuttavan perheen ilmapiiriin.Yli 1000 lapsista kertoi perheessä riideltävän aiempaa enemmän.

Lasten mielestä perhe sai liian vähän tukea ja se aiheutti stressiä ja huolta.

Poikkeusolot vaikuttivat erityisesti matalatuloisten perheiden lapsiin, joista lähes puolet sanoi perheensä toimeentulon heikentyneen poikkeusolojen vuoksi. He kertoivat muita lapsia useammin heikentyneestä hyvinvoinnista, koulunkäynnin haasteista ja perheen tuen tarpeen lisääntymisestä. Usea lapsi kertoi, ettei saanut lämmintä tai ravitsevaa lounasta päivisin kouluruokailun tauottua. Matalatuloisten perheiden lapsista yli puolet oli huolissaan perheen toimeentulosta.

75% vastanneista koki opinnoissa pärjäämisen vaikeutuneen tai heikentyneen etäopiskelun vuoksi. Opiskeluvälineet olivat puutteelliset 12%:lla vastanneista ja matalatuloisten lasten kohdalla näin oli 18%:lla.

Jatkossa valtion ja kuntien tehtävänä onkin huolehtia siitä, että lapset ja heidän perheensä saavat riittävästi tukea ja apua selvitäkseen arjesta. Palvelujen supistamista tulee tässä vaiheessa kaikin keinoin välttää.

Kuopion Pelastakaa Lapset ry jakoi kevään 2020 aikana Kuopion diakoniatyön kautta 195 kpl 70 euron lahjakorttia vähävaraisille lapsiperheille. Tästä suuri kiitos valtakunnalliseen Pelastakaa Lasten keräykseen osallistuneille.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

 

PAHA VOI OLLA HYVÄ – VAI VOIKO?

Tiedotusvälineet ovat pullollaan tietoja, uutisia ja myös ihmisten tuntemuksia tänä päivänä, kun korona-virus – paha muukalainen – on vallannut koko maapallon. Lapset ovat olleet jo kuukauden etäopiskelussa kotonaan, ja moni vanhempi on siirtänyt työtehtävänsä etäyhteyden päähän.

Voisiko ajatella niin, että tämä paha muukalainen saattaisikin saada aikaan jotain hyvää kaiken pahan lisäksi? Kyllä minä ainakin näen suuren mahdollisuuden aivan uudenlaisen ajanlaskun alkuun. Ehkäpä voimme tulevaisuudessa säilyttää jotain siitä hyvästä, mitä paha on tuonut mukanaan.

Vanhemmat ovat ehkä huomanneet, että osa lapsista on herännyt opiskelemaan etäopiskelussa aivan uudelle innolla. Toki jotkut ovat kokeneet, että opiskelu on vaikeampaa etänä. Varmaan yhtä moni on huomannut kykenevänsä paremmin keskittymään rauhallisessa ympäristössä. Jotkut lapset ovat laittaneet tsemppi-vaihteen päälle.

Olen lukenut muutamia lehtijuttuja, joissa lapsi/ nuori on kertonut siitä, miten on onnellinen, kun kukaan ei nyt kiusaa häntä. Tällainen lapsi on voinut keskittyä opiskeluun sen sijaan, että olisi tarvinnut pelätä kouluun menoa. Kiusatuille lapsille etäkoulu on tuonut paljon hyvää. Niin kauan kuin kiusaamista ei ole saatu kokonaan kitkettyä pois koulumaailmasta, emme voi muuta kuin olla iloisia lasten puolesta, joille etäkoulu on tuonut helpotusta elämään.

Ensisilmäyksellä voisi kuvitella, että kavereiden tapaamattomuus olisi lapselle pelkästään huono asia. Sen voi nähdä toisinkin, jopa hyvänä. Sen jälkeen, kun tapaamiset voidaan taas toteuttaa, lapsi osaa ehkä entistä paremmin arvostaa kavereita ja ystävyyttä. Ne eivät ole itsestään selvyyksiä. Ystävän kanssa yhdessä olemisen voi menettää monella muullakin tavalla. Nyt se joudutaan tekemään näin. Uudelleen tapaaminen on sitäkin arvokkaampaa ja parempaa.

Useissa perheissa on mahdollisesti huomattu, miten perheenjäsenten välinen yhteinen aika on lisääntynyt. On keksitty uudenlaista tekemistä yhdessä. Vanhemmilla on nyt ollut enemmän aikaa lasten kanssa puuhailuun ja tekemisen ideointiin. Ja sehän on hyvä asia.

Kun kaikki ovat kotona yhtä aikaa, on perheissä ehkä aloitettu yhteiset, kauan kaivatut ruokailut. Kun koko perhe on paikalla, on voitu yhdessä ulkoilla. On kaivettu esille luontopolkujen reittikartat ja menty perheen kanssa laavulle makkaranpaistoon.

Paha voi siis olla myös hyvä. On kyse asennoitumista. Näemmekö vesilasin puoliksi täynnä vai tyhjänä. Löytäkäämme hyviä asioita myös huonoina aikoina.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

24.2.2020

Olemmeko vieläkään vapaita ja tasa-arvoisia?

Miltä sinusta mahtaisi tuntua, jos Kuopion puolittaisi kivimuuri ja sen päällä piikkilanka-aita? Sinä asuisit aidan toisella puolella ja muut sukulaisesi ja osa ystävistäsi asuisivat aidan toisella puolella. Kenelläkään teistä ei olisi mahdollisuutta tavata toisianne.

Toinen puoli Kuopiosta kehittyisi ja toinen puoli taantuisi tai jäisi paikalleen. Toisella puolella lapsilla olisi mahdollisuus opiskella vieraita kieliä, toisella puolella vain yhtä ja ainutta vierasta kieltä.

Toisella puolella lapset näkisivät televisiosta erimaalaisia lasten ohjelmia, toisella puolella tätä mahdollisuutta ei olisi. Toisella puolella lapset saisivat käyttöönsä koulussa tietokoneet ja kännykät, toisella puolella eivät.

Tätä vertailua voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Näitä ajatuksia tuli mieleeeni vastikään käydessäni Saksan pääkaupungissa Berliinissä, jossa kaupungin halkaisi aikoinaan muuri. Siellä useat perheet joutuivat toisistaan erilleen ja toinen puoli kaupungista kehittyi ja toinen puoli taantui.
Berliinin muuri oli pystyssä lähes 30 vuotta, jonka jälkeen vuonna 1989 muuria alettiin purkaa ja kansa sai vapaasti liikkua toiselta puolelta toiselle puolelle. Muurin rakentamisen aikaan vuonna 1960 lapsena olleet saattoivat nähdä isovanhempansa vasta yli 30 vuotiaina.

Edelleenkin meillä on olemassa ihmisten välisiä henkisiä muureja. Saatamme olla ennakkoluuloisia kohtaamaan muualta Suomeen muuttaneita. Emme hyväksy erilaisuutta, vaan vaadimme kaiken olevan samankaltaista. Kohtelemme ihmisiä eriarvoisesti.
Pieni lapsi oppii arvostamaan toisia ihmisiä sen perusteella, miten hänen vanhempansa osaavat toisia arvostaa. Pieni ihminen oppii hyväksymään erilaisuuden, jos vanhempi sen hyväksyy. Lapsi oppii kohtalemaan ihmisiä samanarvoisina olivatpa he millaisia tahansa, jos vanhemmat antavat siihen mallin.

Meidän velvollisuutemme aikuisina ja vanhempina on luoda lapsillemme ympäristö, jossa kaikki voivat kokea olevansa hyväksyttyjä eikä ketään jätetä ulkopuolelle. Kaikilla pitää olla vapaus omaan mielipiteeseen ja oikeus ilmaista se. Kaikilla pitää olla oikeus liikkua vapaasti ilman, että kukaan asettaa sille rajoja. Kaikilla pitää olla oikeus elää vapaana kiusaamisesta ja loukkaamisesta.

Me olemme saaneet elää yli 70 vuotta vapaassa maassa ja meillä on ollut oikeus vapaasti ilmaista mielipiteemme. Pitäkäämme siitä kiinni ja opettakaamme lapsemme siihen. Emme kuitenkaan ole vielä saavuttaneet tasa-arvoa, koska meillä on hyvin toimeentulevia ja köyhiä. Meidän tulee kaikkien tavoitella tasa-arvoista maailmaa.

”Olet oppinut, mitä vapaus on. Älä koskaan unohda sitä”, luki erään taiteilijan maalaamassa kuvassa muistoksi jätetyssä Berliinin muurin osassa. Siinäpä meille kaikille oppimista.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

 

26.1.2020

Lapsiperheköyhyys on todellista

Pelastakaa Lapset teki vuonna 2019 valtakunnallisen Lapsen ääni kyselyn 13-17-vuotiaille. Kyselyyn vastasi 565 lasta. Sen tarkoitus oli tuoda lasten ääni osaksi yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksentekoa. Kyselyssä kartoitettiin lasten tulevaisuuden suunnitelmia ja unelmia ja erityisesti  sitä, minkälaisia vaikutuksia lasten köyhyyskokemuksilla on heidän tulevaisuuden suunnitelmiinsa.

Tiedetään, että vähävaraisuus aiheuttaa mm. stressiä, näköalattomuutta, epävarmuutta ja kiristyneen ilmapiirin. Köyhien perheiden lapsista 83%:lla on erityisen korkea huoli henkisestä hyvinvoinnista tulevaisuudessa. Lapsena koettu köyhyys voi heijastua pitkälle aikuisuuteen.

11% kyselyyn vastanneista kertoi olevansa ”köyhä” tai ” melko köyhä”. Tämä arvio perustui lapsen omiin kokemuksiin. Se on yhteneväinen Tilastokeskuksen vuoden 2017 selvityksen mukaan, jossa noin 12% väestöstä oli pienituloisia kotitalouksia. Köyhyys on yleisempää yksinhuoltajaperheissä, joiden lapsista 23% arvioi olevansa ”köyhä” tai ”melko köyhä”.

Köyhyys näkyy lasten arjessa materiaalisen omaisuuden puutteena. On puutetta esimerkiksi riittävän tilavasta kodista, ruoasta, lääkkeistä ja sähköstä. Yksi yleisimmistä syistä maksullisen harrastuksen ulkopuolella jäämiseen oli perheen rahatilanne. Lasten mielestä perheellä ei ole rahaa mihinkään ”ylimääräiseen” eivätkä he halua olla vanhemmilleen rasituksena. Köyhiksi tai melko köyhiksi itsensä määritelleistä lapsista syyllisyyttä perheen rahatilanteen vuoksi oli kokenut 76%.

Kolmasosa vähävaraisten perheiden lapsista kertoi tulleensa kiusatuksi perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Kiusaamista saattoivat aiheuttaa kierrätetyt vaatteet tai erilainen puhelin.

Kyselyn perusteella lapset haaveilevat hyvin perinteisistä asioista. Unelmana oli mm. mielekäs opiskelupaikka, oma perhe ja koti sekä tulevaisuus ilman suuria huolia arjessa. Yksi yleisimmistä haaveista lapsilla oli matkustaa ulkomaille. Vähävaraisten perheiden lapset totesivat, että heidän mahdollisuutensa matkustella ovat huonot perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. 16% köyhien perheiden lapsista kokivat, etteivät he koskaan voi saavuttaa unelmiaan.

Lapset kaipasivat kannustusta vanhemmiltaan. 40% vähävaraisista lapsista koki, että heidän tulevaisuuden suunnitelmiinsa on suhtauduttu vähättelevästi. Lapset kaipaavat aitoa kuuntelemista, tukea ja apua saavuttaakseen itselleen asetetut tavoitteet.

Kyselyn perusteella lapset haluavat vaikuttaa ja olla mukana heitä koskevassa päätöksenteossa. He toivovat tulevansa kohdatuksi aikuisten tavoin arvostettuna jäsenenä yhteisössään sekä koulu- ja kotiympäristössä. He haluavat myös tietoa, minkälaisia keskusteluja heidän ympärillään käydään.

Kuopion Pelastakaa Lapset ry on monessa eri yhteydessä korostanut lapsen äänen kuulemista päätöksenteossa. Olemme esittäneet toiveen, että Kuopion kaupunki ottaisi oikeasti käyttöön lapsivaikutusten arvioinnin ja että kaikessa lapsia koskevissa päätöksissä otettaisiin huomioon lapsen etu.

Kuopion Pelastakaa Lapset ry myönsi vuonna 2019 Eväitä Elämälle-ohjelman puitteissa 67 vähävaraiselle kuopiolaiselle lapselle yli 20000 euroa harrastus- ja oppimateriaalikuluihin ja jouluavustusta sai 64 lasta. Haluamme julkisesti kiittää kaikkia teitä vapaehtoisia, yksityishenkilöitä, yrityksiä ja yhdistyksiä saamastamme avusta. Yhdessä olemme voineet auttaa niitä lapsia, jotka ovat eniten apuamme tarvinneet.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

7.11.2019

Unohdetaanko jälleen lapsi?

Kuopiossa käydään joka vuosi keskustelua rahojen riittävyydestä, kun tehdään seuraavan vuoden talousarviota. Rahan riittävyys vaatii asioiden priorisointia. Raha riittää siihen, mikä koetaan tarpeelliseksi. Nyt näyttää siltä, että lasta ei koeta tarpeelliseksi.

Savon Sanomat uutisoi , että ”Viikate leikka kursseja ja erityisopetusta” (SS 31.10.). Lasten koulu- ja varhaiskasvatusmenoista ollaan leikkaamassa useita miljoonia euroja.

Suomi on allekirjoittanut YK:n lapsenoikeuksien sopimuksen, joka on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus. Siinä on säädöksiä siitä, miten lapsia tulee kohdella ja miten heistä tulee huolehtia. Se on työkalu, joka on tarkoitettu lapsiystävällisen yhteiskunnan luomiseksi. Se velvoittaa meitä kuten Suomen laki. Ikävä kyllä Kuopiota se ei näytä velvoittavan.

Lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu. Tämä on unohtunut nyt Kuopiossa. Lapsen etu ei voi olla kysymyksessä, kun lasten koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta supistetaan, vaikka tilanne vaatisi resurssien lisäämistä. Syksyllä tapahtuneen koulusurman yhteydessä luvattiin, että resurssilisäystä saadaan mm. koulukuraattoreiden määrään. Nyt tämä esitys ollaan vetämässä pois.

Nyt tulee ehdottomasti tehdä arviointi siitä, mitä vaikutuksia tulevilla supistuksilla on lasten hyvinvointiin ennen kaikkea sosiaalisella ja psykologisella tasolla.

Kuopion kaupungin virkamiehet ja päättäjät eivät vieläkään ymmärrä sitä, että lapsivaikutusten arviointi tulee tehdä aina, kun päätetään lapsia koskevista asioista.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

19.7.2019

LAPSIVAIKUTUSTEN ARVIOINTI ON TEHTÄVÄ PERUSTEELLISESTI

Esa Iivonen, Kirsi Pollari ja Viivi Tikanmäki, lapsivaikutusten arvioinnin gurut Suomessa, toivat esille ( SS 14.7.2019) lapsivaikutusten arvioinnin tärkeyden valtiollisessa ja kunnallisessa päätöksenteossa.

He korostivat sitä, että lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi on sisällytettävä lainsäädäntöön ja budjetin valmisteluun niin valtiollisella kuin kunnallisellakin tasolla. Henkilöstöä on koulutettava arvioinnin tekoon ja johdon on sitouduttava arviointien toteuttamiseen. Mielestäni myös seuranta on järjestettävä valtion ja kuntien päätöksenteossa. Myös sanktioita on syytä miettiä, ellei lapsivaiktusten arviointia tehdä.

Kuopion kaupunginvaltuusto on päättänyt pari vuotta sitten, että Kuopiossa tehdään lapsivaikutusten arviointi lapsia koskevissa päätöksissä. Onko tämä päätös jäänyt vain kuolleeksi kirjaimeksi? Ovatko päättäjät ymmärtäneet, mitä lapsivaikutusten arviointi tarkoittaa ja miten se on tehtävä?

On hienoa, että nykyinen hallitus on suunnitellut, että varhaiskasvatuksessa palataan entisiin ryhmäkokoihin. Lisäksi palautetaan jokaisen lapsen oikeus täysiaikaiseen varhaiskasvatukseen riippumatta siitä, ovatko vanhemmat työssä, opiskelevat vai ovat työttömiä. Tähän olisi Kuopiossa ollut mahdollisuus jo aiemminkin. Joissakin kunnissa ryhmäkokoja ei suurennettu eikä lapsilta viety oikeutta täysiaikaiseen varhaiskasvatukseen. Kuopiossa se tehtiin. Kuopio ei vaivautunut tekemään lapsivaikutusten arviointia. Päätös olisi ollut mahdollisesti toinen, jos arviointi olisi tehty ja sen tuloksia noudatettu.

Lapsivaikutusten arviointia ei tehdä hetkessä, vaan se vaatii aikaa ja paneutumista. Vaikutukset lapsen ja perheiden kannalta on selvitettävä ainakin fyysisten, sosiaaliaalisten, psyykkisten ja taloudellisten tekijöiden osalta. Hyvää selvitystä ei tehdä pelkästään taloudellisista vaikutuksista niin kuin herkästi luullaan. Muut osa-alueet ovat lapsen edun kannalta tärkeimmät. Lapsivaikutusten arviointi on tehtävä perusteellisesti. Olisiko syytä tehdä arvioinnit kerralla kunnolla, jotta päästäisiin lapsen edun toteutumiseen.

Kuopiohan tavoittelee lapsiystävällisen kunnan titteliä. Se vaatii mielestäni järjestelmällistä lapsivaikutusten arvioinnin käyttöön ottoa. Eri hallinnonaloilla tulisikin olla henkilö/ henkilöitä, joiden vastuulla arviointien tekeminen on. Näillä henkilöillä tulisi olla kyky tehdä lapsivaiktusten arvio perusteellisesti ja kyky kuulla ja kuunnella lapsia sekä perheitä.

Kun kyseessä on lapsia ja lapsiperheitä koskettava ja hyvinvointiin liittyvä asia, tulee lasten ja perheiden mielipiteitä kuunnella ja kuulla erityisen tarkasti. Kuuleminen tulee järjestää kaikille lapsille ja vanhemmille, joita päätökset koskevat. Nykyajan teknisin välein tämä on täysin mahdollista. Tästä vaatimuksesta kaupunki ei voi vetäytyä.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

9.4.2019

Yhtäkään lasta ei saa jättää

Kansainvälinen Pelastakaa Lapset täyttää tänä vuonna 100 vuotta.

YK:ssa lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin 1989 . Sopimus on ollut Suomessa voimassa vuodesta 1991. Sopimus velvoittaa Suomea samalla lailla kuin laki. Se on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus, joka sisältää säädöksiä siitä, miten lapsia tulee kohdella ja miten heistä tulee huolehtia. Sopimus on arjen työkalu, joka on tarkoitettu meille kaikille lapsiystävällisen yhteiskunnan luomiseksi.

Suomessa Pelastakaa Lapset on tehnyt eduskuntavaalien alla vaaliohjelman 2019, jossa  esitetään niitä asioita, joita seuraavan hallituksen tulee ottaa huomioon.

Pelastakaa Lapset esittää, että tulevan hallituksen tärkein tehtävä on varmistaa, ettei yhtäkään lasta jätetä. Erityisen tärkeää on puolustaa kaikkein heikoimmassa ja haavoittavimmassa asemassa olevia lapsia.

Toisen asteen koulutuksen maksuttomuudesta tulee tehdä päätös seuraavalla vaalikaudella.

Hallituksen tulee tukea lasten ja nuorten yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua harrastuksiin. Vähävaraisten perheiden elämää helpottavaan perhepolitiikkaan tulee sitoutua ja sen tulee pohjautua lasten ja perheiden antamaan tietoon. Toisin sanoen lapsia ja perheita on kuultava.

Lapsivaikutusten (LAVA) arvioinnin tekemisestä on säädettävä lailla. Lapsen edun mukaista päätöksentekoa edistetään silloin, kun lapsivaikutusten arviointi sisällytetaan osaksi valmistelu- ja päätöksentekoprosesseja

Perhevapaiden uudistus tulee tehdä. Ansiosidonnaista perhevapaata on pidennettävä ensisijaisesti isän osuutta kasvattamalla. Perhevapaauudistuksessa lapsi tai kumpikaan vanhemmista ei saa joutua heikompaan asemaan kuin nykyisin.

Pelastakaa Lasten mielestä seuraavan hallituksen tulee varmistaa lastensuojelun laatu ja resurssit sekä jatkaa palveluiden painopisteen siirtämistä ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen

Pelastakaa lapset vaatii, että sota lapsia vastaan on lopetettava. Seuraavalla hallituskaudella tulee ottaa kantaa kansainvälisen oikeuden rikkomuksia vastaan ja toimia rikkomuksiin syyllistyneiden tuomiseksi oikeuden eteen. Lasten suojelu on nostettava konflikteissa avun keskiöön. Suomi ei saa viedä sotamateriaalia sotaa käyviin maihin.

Lapsia tulee suojella seksuaaliväkivallalta. Resursseja on lisättävä ennaltaehkäisyyn, poliisiin ja syyttäjiin, uhriksi joutuneen ammattitaitoiseen ja laadukkaaseen hoitoon. Seksuaalirikoslain uudistusta on myös kiirehdittävä.

Tässä joitakin kohtia vaaliohjelmasta, joka voi olla tiekarttana eduskuntaan valittaville Savo-Karjalan kansanedustajille.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

 

12.3.2019

LAPSELLA ON OIKEUKSIA

Tämä tulee jokaisen suomalaisen muistaa, jotta voimme parantaa lastemme hyvinvointia.

Kansainvälinen Pelastakaa Lapset täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Vuonna 1919 englantilainen Eglantyne Jebb muutti historian kulkua julistamalla, että kaikilla lapsilla on oikeuksia. Tämä vallankumouksellinen ajatus tuli YK:n lapsenoikeuksien perustaksi ja ohjasi maapallon laajuista liikettä tekemään maailmasta paremman paikan lapsille.

Vuosisadan ajan Pelastakaa Lapset on auttanut pelastamaan lapsia kuolemalta. Siitä huolimatta maailmassa kuolee miljoonia lapsia sairauksiin ja nälkään, on vailla koulutusta ja kokee väkivaltaa.

Pelastakaa Lapset jatkaa työtään lapsikuolleisuuden vähentämiseksi, aliravittujen auttamiseksi, koulutuksen varmistamiseksi kaikille maailman lapsille, suojelemalla lapsia konflikteissa ja vaikuttamalla siihen, etteivät lapset alistu väkivallalle.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa vuonna 1989 ja Suomessa sopimus astui voimaan vuonna 1991. Sopimus velvoittaa Suomea samalla lailla kuin laki.

Suomen Pelastakaa Lapset on osa kansainvälistä Pelastakaa Lapset – liikettä. Se edistää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista Suomessa ja kansainvälisesti. Kuopion Pelastakaa Lapset ry on yksi Suomen Pelastakaa Lasten 76 jäsenjärjestöstä. Me autamme kuopiolaisia ja Kuopion ympäristössä eläviä vähävaraisia, kaikkein haavoittavimmissa olosuhteissa eläviä lapsia mm. harrastusmenoissa ja toisen asteen oppimateriaalimenoissa.

YK:n lapsenoikeuksien sopimus on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus, johon lähes kaikki maailman maat ovat sitoutuneet. Se sisältää säädöksiä siitä, miten lapsia tulee kohdella ja miten heistä tulee huolehtia. Sopimus on arjen työkalu, joka on tarkoitettu meille kaikille lapsiystävällisen yhteiskunnan luomiseksi.

Lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu. Tämä on unohtunut useissa päätöksissä mm. Kuopiossa. Hyvin harvoin on tehty päätösten lapsivaikutusten arviointia, jonka pitäisi olla itsestään selvyys.

Sopimus velvoittaa siihen, että lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä ja saada tietoa häntä koskevissa asioissa hänen kehitystasoaan vastaavalla tavalla. Päätöksiä tehtäessä vain harvoin kysytään lasten ja heidän perheidensä mielipidettä, ja päätöksistä informoidaan huonosti

Jokaisella lapsella on oikeus elämään ja kehittymiseen. Suomen valtion ja kuntien tulee taata se. Jokainen lapsi kasvaa ja kehittyy omaa vauhtiaan, eikä sitä saa kukaan kiirehtiä. Toisaalta lapsen tulee saada aikuisten tukea kasvussaan. Jokaisella lapsella on oikeus olla lapsi.

Kaikki lapset ovat tasa-arvoisia eikä ketään saa jättää yksin eikä syrjiä. Siksi kiusaamiseen tulee puuttua erityisen vakavasti. Kouluaikana vastuu lapsesta on opettajilla ja muulla koulun henkilökunnalla. Muutoin vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. On tärkeää muistaa opettaa lapselle toisten ihmisten kunnioitus ja syrjimättömyys.

Jokaisella lapsella tulee olla riittävä elintaso. Tämä tulisi muistaa myös Kuopiossa, jossa lapsiperheiden köyhyys on todellisuutta. Riittävä elintaso takaa sen, että lapsen oikeus leikkiin, vapaa-aikaan ja harrastuksiin mahdollistuu. Vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että lapsi saa myös riittävän levon.

Suomen valtion tehtävä on tiedottaa lapsen oikeuksista. Tiedottamisen pitäisi olla jatkuvaa, mutta se on unohtunut. YK:n lapsen oikeudet pitäisi olla jokaisen päättäjän ja virkamiehen tiedossa ja heidän tulisi noudattaa niitä ja toimia siten lapsen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

26.2.2019

Miksi nuoret jäävät vaille apua?

Jokin aika sitten Savon Sanomat nosti näyttävästi esille kuopiolaisten lasten huume- ja mielenterveysongelmat. Nämä asiat ovat olleet ammattilaisten tiedossa jo useamman vuoden ajan ja niistä on myös julkisuudessa kerrottu. Missä on mennyt pieleen, kun niihin ei ole reagoitu?
Huoli on siitä, ettei kaupungissa ole tarjolla riittävästi apua sitä tarvitseville lapsille. Apua voisi ollakin, jos se olisi oikein kohdennettu ja osattaisiin puuttua riittävän varhain.

Ongelmat ovat päässeet tosi pitkälle siinä vaiheessa, kun tarvitaan puuttua huumeiden käyttöön tai lapsi tarvitsee mielenterveysapua. Sopiikin kysyä, missä ovat olleet ennakoivat ja ehkäisevät toimet? Missä on ollut aito viranomaisten välinen yhteistyö? Miksi ei ole osattu puuttua varhain?

Jo 2000-luvun puolivälissä Kuopion kaupunki koulutti ammattilaisia ottamaan puheeksi lapsen ja perheen vaikeudet, puuttumaan niihin varhain, kuulemaan ja kuuntelemaan lasta ja perhettä. On koulutettu verkostoyhteistyöhön ja moniammatilliseen työhön. Mihin kaikki tämä koulutustieto on kadonnut?

Kuopiossa on ollut monia hienoja hankkeita lasten olosuhteiden kohentamiseksi. On kehitetty uusia toimintatapoja ja menetelmiä. Kun hankkeet ovat päättyneet, kehitys on pysähtynyt eikä jo kehitettyä uutta ole saatu juurtumaan.

Hallituksen lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisohjelman LAPEn odotetaan tuovan muutosta nykytilanteeseen. Kuitenkaan rahaa ei ole tulossa lisää, joten henkilöstön lisääminen ei tule onnistumaan. Nyt on sitten korkea aika ottaa käyttöön uudet toimintatavat ja säilyttää sekä nostaa esille hyväksi koetut vanhat.

Mielestäni pitkälle on kyse päätöksentekijöiden ja ammattilaisten asenteista. Vanhoja, toimimattomia työskentelytapoja ei ole oltu valmiita muuttamaan. Päättäjät eivät ole aidosti ymmärtäneet lasten hätää ja ammattilaisten huolta. On kyse priorisoinnista. Avataanko rahapussin nyörit lasten hyvinvointiin ja heitä auttaviin palveluihin vai johonkin vähemmän olennaiseen.

Mitä sitten tulisi tehdä, jotta lapset ja lapsiperheet saisivat hätäänsä apua? On muistettava, että lapsella on oikeuksia. Ongelmia tulee osata ennakoida ja ehkäistä. Ongelmiin on puututtava varhain. Jokaiselle apua tarvitsevalle lapselle tulee antaa aikaa ja hänen tulee voida luottaa auttajaansa. Asenteiden on muututtava, vanhat hyväksi koetut toimintamallit on säilytettävä ja uudet otettava käyttöön. Esimiesten ja päättäjien on tuettava ja vaadittava muutosta.

Eeva Heinonen
sosiaalityöntekijä (el)
Kuopion Pelastakaa Lapset ry
puheenjohtaja

 

2.1.2019

Mummin ihmeellinen taika

Mummit ja ukit, mummot ja papat, mummat ja vaarit, isovanhemmat ovat lapsen elämässä todella tärkeitä. Jokaisella lapsella on oikeus isovanhempiinsa ja toivottavasti kaikilla lapsilla on siihen mahdollisuus.

Mummeilla on kuulemma taikavoimia. Näin on minulle kerrottu. Olen seurannut viisi-, neljä- ja kolmevuotiaan lapsen elämää suurella mielenkiinnolla.

Oli kylmä syysilta ja 5- ja 4-vuotiaat sisarukset olivat jääneet mummin ja ukin hoitoon omaan kotiinsa äidin ja isän ollessa myöhän töissä. Oli tarkoitus, että ennen nukkumaanmenoa vielä leikitään hiukan sisällä ja sitten rauhoitutaan sadun ääressä. Leikiksi valikoitui jääkiekon pelaaminen sählymailalla ja pallolla. Nelivuotias halusi edustaa Tapparaa ja viisivuotias  Kalpaa. Nelivuotiaan mielestä viisivuotias pelasi väärin ja siitä syntyi tietysti tappelu. Nelivuotias löi viisivuotiasta, johon sattui niin kovasti, että itku tuli. Viisivuotiasta lohdutettiin ja mummin taikakäsi talutti nelivuotiaan hänen omaan huoneeseensa keskustelemaan.

Nelivuotias oli mummille hyvin uhmakas, mutta pian uhmakkuus hävisi ja saatettiin keskustella rauhassa siitä, miten ketään ei saa koskaan lyödä. Mummi kertoi nelivuotiaalle, miten tärkeä on osata pyytää anteeksi, kun on tehnyt väärin. Niinpä nelivuotias kävelikin ilman eri kehotusta huoneestaan viisivuotiaan luokse, halasi ja pyysi anteeksi.

Lapset kävivät iltasadun jälkeen nukkumaan. Viisivuotias valvoi vielä, kun äiti tuli töistä kotiin. Mummin sydämessä läikähti, kun viisivuotias sängyssään kertoi äidilleen suuren salaisuuden: Mummi on hyvä keskustelija.

Oli iltapesun aika. Nelivuotiaan iltapesu vaikutti vaativalle: ei saanut pestä kasvoja eikä hampaita – ei yhtään mitään. Silloin mummi alkoi kertoa, miten kolmevuotiaan serkun hampaat ja kasvot pestään. Nelivuotias kuunteli ja seurasi tarkkaan ja niin tuli kasvot, kädet ja hampaat pestyä. Ei huutoa eikä tappelua, vaan mukavasti yhdessä keskustellen ja mummin tarinaa kuunnellen.

Nelivuotiaan jälkeen viisivuotias tuli iltapesulle ja hänen pesunsa sujui hienosti. Hän kuitenkin kysyi ihmeissään mummilta: ”Miten sinä sen teit?” Mummi ei oikein ymmärtänyt, mitä viisivuotias tarkoitti. Viisivuotiaan piti useamman kerran kysyä: ”Miten sinä sen teit?” Sitten mummi vihdoin tajusi, että viisivuotias tarkoitti, miten mummi sai nelivuotiaan huudoitta peseytymään.

Siinä olikin mummin ihmeellinen taikavoima kyseessä.

 

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

28.12.2018

Vapaaehtoistoiminnalla on suuri merkitys 

Vasta ilmestyneen vapaaehtoistoiminnan tutkimuksen 2018 (Taloustutkimus) mukaan 40% suomalaisista tekee vapaaehtoistyötä. Keskimäärin suomalaiset käyttävät tähän työhön 15 tuntia kuukaudessa. Se on kunnioitettavaa.

Kuopion Pelastakaa Lapset ry:llä on monia aktiivisia vapaaehtoisia auttamassa kuopiolaisia lapsia ja nuoria. Nämä henkilöt ovat voimiaan säästämättä tehneet vuosien aikana sadoittain sukkia, lapasia, erilaisia muita kudonnaisia ja leivonnaisia. Niiden myynnillä olemme saaneet varoja kuopiolaisten, vähävaraisten lasten auttamiseksi.

Näiden vapaaehtoisten, lukuisten yritysten ja yhdistysten antamien tukien avulla olemme voineet avustaa kuopiolaisia lapsia harrastusmaksuissa ja toisen asteen opinnoissa. Eväitä Elämälle-ohjelman puitteissa olemme voineet myöntää avustuksia vuosittain yli kymmenen tuhatta euroa.

Valtakunnallinen Pelastakaa Lapset ry sai aikaan vuonna 2018 kansalaisaloitteen koskien ilmaista toisen asteen opiskelua kunnissa. Tämä aloite ehtinee vielä eduskunnan käsittelyyn ennen uusia vaaleja. Useissa suomalaisissa kunnissa ilmainen toinen aste onkin jo otettu käyttöön, Helsinki etunenässä. Pelastakaa Lasten tekemän selvityksen mukaan moni nuori on joutunut lopettamaan toisen asteen opiskelunsa, koska se on ollut perheelle liian kallista. Moni kokee syyllisyyttä siitä, että perhe joutuu tiukoille opiskelujen kalleuden vuoksi. Lapsiköyhyys on todellista myös Kuopiossa. Sen on Kuopion Pelastakaa Lapset ry huomannut usean vuoden ajan. Köyhyys ei ole vuosien aikana helpottanut, vaan pahentunut.

On paljon lapsia, joilla ei ole varaa harrastaa mitään. Kuopion Pelastakaa Lapset ry:ltä voi hakea avustusta harrastukseen 11.1.2019 saakka. Yhdistyksen nettisivuilta löytyy hakulomake ja postiosoite.

Kuopion Pelastakaa Lapset ry kiittää vapaaehtoisia, yrityksiä, yhdistyksiä ja kaikkia teitä, jotka olette olleet omalta osaltanne auttamassa kauttamme vähävaraisia, kuopiolaisia lapsia vuonna 2018.

Eeva Heinonen
puheenjohtaja
Kuopion Pelastakaa Lapset ry

 

6.11.2018

Onko lastensuojelun asiakkuus syy vai seuraus?

Lapsuuden lyheneminen on tosiasia. Meillä on toimiva varhaiskasvatus, johon kaikilla lapsilla on subjektiivinen oikeus. Siellä opitaan elämää varten tarvittavia taitoja ja tietoja ja annetaan lapsen leikkiä. Oppivelvollisuuden alentaminen tuo lasta lähemmäs aikuisten maailmaa, lyhentää lapsuutta ja vähentää lapsen luontaista tarvetta leikkimiseen.

Vasta tehdyssä, nuorten syrjäytymistä käsittelevässä tutkimuksessa eniten syrjäytymistä selittävä yksittäinen asia oli lastensuojelun asiakkuus. Onko kyse enemmän seurauksesta kuin syystä?

Jos lapsi on lastensuojelun asiakkaana, hän on kohdannut monta syrjäytymistä aiheuttavaa tekijää kuten hoivan ja huolenpidon puutteen, köyhyyden, vanhemman päihde- ja väkivaltaongelman ja työttömyyden. Syrjäytymisessä on kyse useasta kasaantuneesta ,hyvinvoinnille merkityksellisen tekijän puutteesta. Nämä voivat aiheuttaa lapsen syrjäytymistä ja johtaa lastensuojelun asiakkuuteen. Tällöin lastensuojelun tukitoimet perhettä auttamalla voivat ehkäistä syrjäytymisen.
Keinoja syrjäytymisen ehkäisyssä ja lapsen kasvun tukemisessa ovat esim. turvallinen vuorovaikutussuhde aikuiseen sekä oikea-aikainen ja varhainen puuttuminen. Tällöin ongelmien ylisukupolvisuus on mahdollista estää. Tarvitaan lujaa halua ja uutta asennetta yhteistyön tekemiseen sosiaali- ja terveystoimen, varhaiskasvatuksen, koulu- ja nuorisotoimen sekä järjestöjen välille. Nämä voivat yhdessä taata kaikkien lasten mukanaolon koulutuksessa ja harrastuksissa. Toiminta tulee organisoida siten, että se ei jätä vähävaraisten perheiden lapsia ulkopuolelle.
Pelastakaa Lapset ry on selvittänyt (2018) sitä, miten köyhyys aiheuttaa lapsen kiusaamista ja syrjäytymistä koulussa. Harrastus- ja osallistumismahdollisuuksien puute tekee lapsesta ulkopuolisen. Sillä voi olla pysyviä seurauksia koulunkäyntiin ja sosiaalistumiseen.
Olen vahvasti sitä mieltä, että oppivelvollisuuden alentaminen viisivuotiaisiin, ei ole ratkaisu eikä edes keino lasten syrjäytymisen ehkäisyyn. Vaikka koulutuksella onkin suuri rooli, sillä ei syrjäytymistä voida kokonaan estää.

Eeva Heinonen

 

30.9.2018

Huomaa lapsi

Äiti on tuomassa kahta lastaan päiväkotiin. Toinen lapsista on alle kaksivuotias ja vielä rattaissa, toinen noin kolmevuotias. Kolmevuotias itkee äidin vieressä ja toivoo pääsevänsä äitinsä syliin. Äiti ei kuule eikä huomaa lasta. Lapsen itku vain jatkuu ja lapsi käy entistä levottomammaksi. Lopulta kolmevuotias kuulee äidin sanovan: ” Sinä olet jo iso, ei äiti nyt sinua syliin ota”.

Pakosta jää miettimään, että äiti on kovin väsynyt kahden pienen lapsensa kanssa. Miten äidille voisi tarjota auttavaa kättä, jotta hän jaksaisi huomata, kuunnella ja kuulla lastaan? Toiveeksi jää, että päiväkodin henkilökunta voisi olla äidille avuksi. Samassa tilanteessa olevan, mutta ulkopuolisen on hyvin vaikea puuttua asiaan ja sanoa ” Ota lapsi syyliisi edes pieneksi hetkeksi”.

Meidän vanhempien on hyvä muistaa, että lapsemme tarvitsevat meitä vielä aikuisenakin. Syliä tarvitsee niin vauva kuin yläkouluikäinen lapsi. Vanhemman sylin pitäisi aina olla lapselleen avoin.

Jos olemme luoneet lämpimän vuorovaikutussuhteen lapseemme jo vauvana, voimme iloita suhteesta myös sitten, kun lapsemme ovat aikuistuneet. Kun lapsemme on saanut hoivaa ja syliä pienenä, voimme itse saada häneltä hoivaa vanhuksena.

Kolmevuotias ei todellakaan ole vielä iso. Hän tarvitsee kipeästi vanhempiensa huolenpitoa, hoivaa ja hellyyttä. Ohjaammeko me vanhemmat lapsiamme liian pieninä ottamaan liikaa vastuuta itsestään? On hienoa, että lapsi kolmevuotiaana osaa pukea ja riisua vaatteensa, ruokailla ja käydä potalla. Nämä ovatkin asioita, jotka kuuluvat tuohon ikäkauteen. Jos alle kouluikäinen joutuu huolehtimaan omasta ruokailustaan, vanhemmat ovat siirtäneet liian varhain vastuun lapselle.

Kaupassa kolmevuotias kiukuttelee karkkihyllyn luona ja vaatii äitiä ostamaan karkkia. Äiti topakasti ilmoittaa, ettei tänään osteta namia. Tämä topakkuus toistuu useamman kerran. Sitten äidin ote herpaantuu ja hän antaa vallan lapselleen. Äiti sanoo lapselleen:” Tänään emme osta karkkia, JOOKO”. Siinä meni sivu hyvä kasvatuksellinen tilanne. Lapsi sai vallan ja karkit ostettiin. Äiti tuolla sanallaan antoi ymmärtää, että asiasta voidaan neuvotella. Asiasta, jonka on vanhemmat päätettävät. Äiti ei jaksanut pysyä johdonmukaisena loppuun saakka.

Sanoilla on merkitystä niin lasten kuin aikuistenkin välisissä suhteissa. Väärät sanavalinnat ja sananpainot aiheuttavat pahaa mieltä ja ärtymystäkin vastapuolessa. Lasten kohdalla sanojen ja ilmeiden merkitys on ensiarvoisen tärkeää. Sanojen ja ilmeiden tulee olla sopusoinnussa keskenään. Herkästi lapselle tulee epävarma olo, jos ilmeemme ja sanamme ovat ristiriidassa keskenään. Voimme topakalla äänellä kieltää lasta jostakin asiasta, mutta samalla kuitenkin hymyilemme. Tuskinpa lapsi silloin kieltoamme uskoo.

Aikuisina meidän tulee muistaa, ettemme käyttäydy lapsen tavoin riitatilanteissa. Aikuisen tulee pysyä itse rauhallisena eikä käyttäytyä lapsen tavoin. Jos kuitenkin käy niin, että vanhempi alkaa itsekin huutaa, tulee tilanteen rauhoituttua pyytää lapselta anteeksi.

Lapsen kiukutellessa kannattaa jättää kiukuttelu huomaamatta ja huomata lapsi heti kiukuttelun loputtua ja antaa kiitosta, kun lapsi lopetti kiukuttelun.

Vanhemman tehtävä on elämämme vaativin tehtävä. Jaksamista!

Eeva Heinonen

 

24.9.2018

Taasko kouluverkostotarkastelu?

Kuopion varhaiskasvatus- ja koulutuslautakunta on jälleen kerran tarkistamassa Kuopion kouluverkostoa. Onko samaa asiaa syytä tehdä jokaisella valtuustokaudella? Viranomaisten työaikaa kuluu kohtuuttomasti saman asian pyörittelyyn.

Olin vuosina 2001-2012 kaupunginvaltuutettu ja siitä kahdeksan vuotta koulutuslautakunnan jäsen. Näinä vuosina Kuopion kouluverkostotarkastelua tehtiin jokaisena nelivuotiskautena. Kuntalaiset olivat huolestuneita lähikoulun lakkauttamisesta ja toivoivat päättäjiltä järkeviä, lapsen edun mukaisia päätöksiä. Mm. Vehkalammin koulu on ollut lakkautusuhan alla jo ainakin kolme kertaa. Lopulta on päädytty siihen, että lapsia kouluun riittää ja asuinalueelle muuttaa lapsiperheitä, jos koulu säilyy. Nyt ihmetyttääkin, mikä on muuttunut, jos taloudellisetkaan seikat eivät pakota kouluja lakkauttamaan.

Muuruveden kyläyhdistyksen hallitus( SS 24.9.2018) ottikin kantaa oikein siihen, että kouluverkostoratkaisua tehtäessä tulee tehdä lapsivaikutusten arviointi. Kuopion kaupunginvaltuusto on aikoinaan tehnyt päätöksen,että lapsia koskevissa asioissa Kuopiossa tehdään lapsivaikutusten arviointi.

Arviointia ei tehdä hetkessä, vaan se vaatii aikaa ja paneutumista. Vaikutukset lapsen ja perheiden kannalta on selvitettävä ainakin fyysisten, sosiaalisten ja psyykkisten tekijöiden osalta. Lisäksi selvitys tulee tehdä myös taloudellisesta näkökulmasta. Hyvää selvitystä ei tehdäkään pelkästään vain taloudellisista vaikutuksista. Muut osa-alueet ovat lapsen edun kannalta tärkeimmät. Lapsivaikutusten arviointi onkin tehtävä niiden osalta perusteellisesti. Olisiko kerrankin syytä tehdä tämä asia kunnolla, jottei siihen palata taas parin vuoden kuluttua.

Koska kyseessä on lapsia ja lapsiperheitä suuresti koskettava hyvinvointiin liittyvä asia, tulee lasten ja perheiden mielipiteitä kuunnella ja kuulla. Kuuleminen tulee järjestää kaikille niiden alueiden lapsille ja vanhemmille, joita nykyiset suunnitelmat koskevat. Tästä vaatimuksesta kaupunki ei voi vetäytyä.

Eeva Heinonen

 

12.7.2018

Jono ei hoida

Vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö on vakavin yksittäinen lasten pahoinvointia aiheuttava tekijä. Ongelmat eivät keskity yksinomaan suurkuluttajien perheisiin. Myös vanhempien ajoittainen harkitsematon alkoholinkäyttö aiheuttaa lapsille ongelmia ja pelkoja.

Häpeä, luottamuksen puute ja pelko ovat selkeimmät ja merkittävimmät haitat, joista vanhempiensa alkoholinkäytöstä kärsivät lapset ja nuoret eri tutkimuksissa kertovat. Pitkittyessään nämä haitat uhkaavat lapsen fyysistä ja henkistä terveyttä.

Alkoholiongelmaisen häiritsevä käytös ja juomisen aiheuttama epäsopu perheessä on lapsen mielestä itse juomista merkittävämpi ongelma

Vanhemman alkoholinkäyttö on monitasoinen ongelma, jolla on merkittävä vaikutus lapsen elämään niin lapsuudessa kuin myös aikuisuudessa. Alkoholinkäyttö saattaa uhata lapsen perusturvallisuutta

Jopa joka viidennessä suomalaisperheessä käytetään liikaa alkoholia. Joka kymmenes suomalaislapsi varttuu perheessä, jossa vanhempien päihteidenkäyttö aiheuttaa lapsille eriasteisia akuutteja tai pysyviä haittoja. Vanhempien päihteidenkäyttö sekä usein siihen liittyvä väkivaltaisuus ovat yleisimmät syyt lasten huostaanottoihin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut tuhansilla lapsilla kymmenen vuoden aikana. Tämä tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Kesän jälkeen alkoholiongelmat nousevat esiin usein selkeästi. Lomalla on totuttu viettämään ”rentouttavaa elämää” alkoholin seurassa. Loman jälkeen töihin paluu tuntuun vaikealta ja apua herätään hakemaan. Jonoissa ei hoitoa kuitenkaan saa.

Siksipä kovasti hämmästyttääkin, että Kuopion kaupungin päihdesäätiön jonot olivat vuoden 2018 alussa lähes kolme kuukautta. Yksityisille palvelujen tuottajille kaupunki on rajannut hoitoaikoja siten, että sitoumuksia annetaan 1-3 kuukauden mittaisina. Alkoholismin hoito vaatii huomattavasti pidemmän ajan. Hoitoprosessi edellyttää vahvan luottamuksen syntymistä ammattitaitoiseen ja koulutettuun hoitohenkilöön. Ei riitä, että kyetään antamaan vain yhdentyyppistä hoitoa, koska ihmiset ja ongelmat ovat erilaisia. Kuopion kaupungin päättäjien ja virkamiesten olisikin syytä huolehtia siitä, että hoitoon päästään nopeasti ja hoitoajat ovat riittävän pitkiä. Yksityinen palvelujen tuottaja kykenee vähintään yhtä korkeatasoiseen palveluun ja yhtä edullisesti kuin kaupungin omana tuotettu.

Eeva Heinonen

 

12.5.2018

Mikä on järjestöjen asema sosiaali- , terveys- ja maakuntauudistuksessa?

Melkein puoli miljoonaa suomalaista on mukana sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoistoiminnassa. Sama apu palkallisena vaatisi 21 000 työvuotta. Tuskin meillä siihen olisi varaa.

Koko Suomen historian ajan kansalaisjärjestöt ja niissä toimivat suomalaiset ovat olleet rakentamassa yhteiskuntaa, jollaisena Suomen tänä päivänä tunnemme.

Kansalaisjärjestöt ovat edistäneet laajasti terveyttä ja hyvinvointia, parantaneet lasten asemaa, puolustaneet vähemmistöjen oikeuksia sekä tukeneet kehitystä ja hyvinvointia myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Kansalais- ja vapaaehtoistoiminta on luonut hyvinvointia ja niillä on ollut vahva rooli palvelujen kehittämisessä ja tuottamisessa

Maakuntauudistuksesssa sote-järjestöt kohtaavat muutoksen.  Se tarkoittaa, että palvelutuotannosta tulevat vastaamaan maakunnat ja yleishyödyllisen toiminnan kumppaneina ovat kunnat.

Järjestöjen onkin uudistettava toimintaansa vapaaehtoistoiminta- palvelutuotanto-sektorilla. Jokaiselle toimijalle on löydettävä edellytykset pystyä parhaimpaansa omassa roolissaan ja omalla vahvuusalueellaan.

Järjestökentän vahvuus riippuu keskinäisen työn- ja vastuunjaon selkeydestä. Kun roolit ovat selkeät, yhteistoiminnan kehittäminen on mahdollista.

Työn- ja vastuunjaon sekä roolien selkeyttäminen on järjestöjen yhteistyön ja niiden menestyksen avainehto. Tarvitaan yhteistoimintaa ja vaikuttamista uudenlaisen kuntakumppanuuden ja järjestöjen palvelutuotannon rakentamiseen.

Pohjois-Savon maakunnallisessa Lape-työryhmässä on pohdittu eri viranomaisten välisen yhteistyön solmukohtia. Suurimpina solmuina on koettu tiedonkulun heikkous, toisen työn tuntemattomuus ja se, ettei arvosteta toisen ammattitaitoa.

Järjestötoimijana pohdituttaakin se, miten tulevaisuudessa voidaan taata viranomaisten ja järjestöjen välinen sujuva yhteistyö, tiedonkulku ja arvostus?

Onnistuuko se, että järjestöissä oleva osaaminen ja ammattitaito saadaan parhaaseen mahdolliseen käyttöön?

Toimiiko tiedonkulku viranomaisten ja järjestöjen toimijoiden kesken?

Pystyykö järjestöjen tuottama palvelutuotanto kilpailemaan suurten ja monikansallisten yritysten kanssa?

 

Eeva Heinonen